Scene 1, Take 2

Mua kammottaa. Totesin eilen itselleni että oon oikeesti nyt noin neljässä viikossa lihonnu enemmän kuin mitä kesäkuun aikana laihduin... (happy now?)
Kattelin haikeana jotain viime kuun after-kuvia kun löysin mun web-kamerakansiosta jonkun kuvan heinäkuun alulta. Olin ottanut tarkoituksena näyttää yks kampaus mun kaverille. Otin samanlaisen kuvan samasta kuvakulmasta ym. ja se ero niiden välillä oli järkyttävä. En voi pistää niitä tänne kun kummatkin oli pelkkiä kasvokuvia, mutta ensimmäisessa kuvassa mulla on sileät kasvot, terävät olkapäät, ja selkeästi näkyvät solis- ja kylkiluut. Siinä uudemmassa kuvassa taas turvonneet ja pöhöttävät pullaposket, ryhävalaan kokoinen kaksoisleuka ja läskit kainalot jotka pursuavat paidan reunan yli. Miten ihmeessä kukaan voi tehdä tätä itselleen? Tai oikeestaan edes saada aikaiseksi mitään tällaista muutamassa viikossa?

Oon joutunut varmaan pahimpaan noidankehään mitä tämä maailma on koskaan joutunu kohtaamaan. Joka vitun päivä vaan BINGE BINGE BINGE, eikä loppua näy.
Oon yrittänyt parhaani mukaan saada muutettua mun ajatusmaailmaa, mutta mikään "kuvittele että laihdut kilon aina kun kieltäydyt ruuasta" -psykateoria ei tunnu tepsivän. Ei mikään. Hjälpa mej...


Elokuu alkaa ensi viikolla. Uusi kuu, uudet kujeet, eiku? Siis tosissaan, etsin tai luon jostain jonkun koko kuun kestävän haasteen itselleni.
Mun on aloitettava kokonaan alusta.

vitun paska luuseri, yritä edes

Hei voisko joku ihana, ystävällinen, vahvaa patoutunutta aggressiota kokeva sekopää hakata mua viinapullolla päähän että opin viimein ihmisten tavoille.

Jeejee oon niin ylpee mun maksimaalisesta itsekontrollista, motivaationpuuskasta ja sporttisuudesta viimeisen kahden viikon ajalta......

 ...NOT

KYSYMYS: "Miks joku joka haluaisi olla laiha, kaunis ja hyväkuntoinen, söisi huomattavasti normaaleihin ruokailutottumuksiin verraten enemmän, ja liikkuisi sitä mukaan aina vähemmän?"

Se saa multa 3e joka keksii loogisen vastauksen, oon yrittänyt miettiä nyt KAKS VIIKKOA -.-
Kaks viikkoa oon eläny noin. Ja se muuten NÄKYY!

En muute tasan mee kouluun yli 65 kilosena. Taitaa jäädä ekat kouluviikot väliin. Tai ekat kouluvuodet - ei voi mitään. EIII en ota tota asennetta :D menen kouluun sillon kun ne alkaa en muista päivää, ja painan sillon enintään 65kg. Ja mähän onnistun siinä.

Get me out of this!

....Elän helvetissä.
Kaikki on ollu niin perselleen viime viikon jälkeen. Mun päivät on sen jälkeen menneet tasaisesti samalla kolmiosaisella kaavalla:
1. "Tänään aion onnistua! En todellakaan syö koko päivänä enempää kuin vaikka yhden omenan!"
2. Syön sen omenan, sitten menen jonnekkin jossa on ruokaa tarjolla ja punnitsen hetken että tarvitseeko sitä syödä vai ei ja päädyn ottamaan vähäsen.
3. Ilta on pahin, tulen kotiin, otan vähän iltapalaa, otan vähän lisää iltapalaa, otan vähän lisää, vähän lisää, lisää, lisää, lisää..... ja lopetan kun olen räjähtämispisteessä, valmis nukkumaan, tai kaapit ovat tyhjät.

Missä kontrolli? Missä motivaatio? Missä mun haaveet? Ne on kaikki olleet niin hukassa, ihan liian hankalassa piilossa. Ja tahtoisin löytää ne :/

PS: mut punnittiin lääkärintarkastuksessa tiistaina.... En uskonu että kehtaisin ikinä myöntää, mutta tuskin se nyt yllätyksenäkään tulee että jälleen ollaan seitsemänkymmenen yläpuolella. 71 näytti siis tiistaina, enkä todellakaan halua tietää paljonko sen jälkeen on tullut lisää, varmaan kaksi kiloa päivässä, en ihmettelisi.

One week can ruin everything

Finally, nyt kun oon kaikille mun tutuille hehkuttanut miten ihana ja mahtava viikko mulla oli siellä leirillä, on koittanut aika tulla tänne lyömään karu totuus pöytään:
Mä söin vitusti liikaa.

Ekat päivät tuntui kamalalta, siellä oli koko ajan ruokailut.
Klo 8 aamupala
klo 12 lounas
klo 15 kahvi+leivos
klo 17 päivällinen
klo 21 iltapala.....
+ ne vitunmoiset määrät herkkuja joihin käytin vajaa 25 euroa, siitä voitte päätellä määrän.
Jo tiistaina mulla oli sellanen kaamea turvonnut olo, tuntui kuin oisi lihonnut ainakin 50 kiloa, ja siitä valitinkin silloin vielä kaikille. Mutta pikkuhiljaa noihin ruokailuihin kyllä tottui. Opin syömään kunnolla. Vittu, opin syömään kuin sika. Ja lihosin lopulta varmaan oikeesti 50 kiloo.
Mitään varsinaisia syömiskohtauksia en saanut koko aikana, joskus meni kontrolli ja saatoin hotkaista kaikki jäljellä jääneet karkit kerralla, mutta mitään kaapit tyhjäksi -kohtausta ei syntynyt. Toisaalta miten olisi noissa oloissa voinutkaan. Yritin olla ajattelematta syömisiä, mutta mulla oli tauotta ahdistus päällä, enkä pystynyt sitä mitenkään estämään. Liikuttua tuli kuitenkin, muttei mitään cardiota, enkä kuluttanut läheskään tarpeeksi, sen tiedän. Miks mä oon niitä ihmisiä, jotka ei syö yhtään mitään, tai sitten syö ihan kaiken?
Mutta lopputulos on, että nyt mä häpeän ja kuvotan itseäni. Mä olen taas kuin se ylipainoinen säälittävä luuseri jolla ei ole minkäännäköistä itsehillintää. Miks mä päästän itseni aina takas tähän? Miten yks viikko voi pilata kaiken? Yks viikko jolloin kaikki muu oli niin mukavaa?

Mua ärsyttää kirjottaa joka päivityksen loppuun näitä lupailuja ja suunnitelmia. Inhoan sitä. Ne ei ikinä kuitenkaan toteudu. Puran kuitenkin nytten ajatuksiani: Tahdon tän viikon olla paastolla, haluun vapautua tästä tunteesta. Ja pahinta on, että sunnuntaina mua odottaa pikkusten konfirmaatiokierros, eli käydään kaikkien juhlissa, kaikkien kakkutarjoiluja maistelemassa :):):) can't wait........

No-one will understand

I told you so....... Ok mä oon kyllä ihan itse onnistunut pilaamaan tämänkin. Perjantain ahmimiskohtaus ja olematon liikunta ei oo auttanu asiaa yhtään. Turha keksiä mitään tekosyitä, mutta 68 kiloa iskee naamaan aika rajusti. Mun kontrolli on ollut täysin hukassa.

Huomenna mä lähden sinne rippileirille. Ajattelin pitää sen viikon lomaa. Siis lomaa tästä stressaamisesta, ehkä jos en tee kaikesta syömisestä minkäänlaista tabua, niin en tunne ajoittain niin älytöntä tarvetta ahtaa kaikkea ruokaa itseeni. Siis oikeesti, mun syömiskohtaukset ei oo mitään normaali bulimia-tasoisia että syödään puoli suklaalevyä ja oksennetaan se pois ja paastotaan loppuilta, koska A) toi suklaalevy olis vasta alkupala B) en pysty oksentamaan yhtään mitään C) jos alan syömään niin en saa sitä loppumaan ennen kuin menen nukkumaan ja jos erehdyn syömään heti aamulla niin sama homma jatkuu koko seuraavan päivän.
Joskus mulla vaan pimahtaa, menetän kontrollin ihan sekunniksi vain ja otan jotain pientä, mun aivot päättää että nyt on luovutettu joten nyt voi tehdä mitä vaan. Seuraava ajatus on että koska en oo edellisiin päiviin syönyt kunnolla ja seuraavana päivänä ei taas saa syödä mitään, niin nyt on ainoa päivä syödä kaikkea mitä tekee mieli. Tai vaikkei edes tekisi mieli, jos vaan on tarjolla. Ja sillä ei ole mitääään väliä onko nälkä vai ei, koko ajan pitää pureskella ja niellä jotakin. Eikä kukaan ikinä pystyis ymmärtämään sitä ruuanmäärää joka tossa menee ellei asu mun kanssa saman katon alla.

Mä en ole normaali.

What the f has happened

Kaipa se sitten on pakko uskoa. Tänään aamulla 64,4kg. Sydän kuusvitoseen ja uusi välitavoite 60.......

Huijasin, oikeesti en edelleenkään usko että se pysyy kovin kauaa alle 65. Teen noi silti ja odotan (kauhulla) mitä tapahtuu.

Mutta oon ylpeä ittestäni ainakin yhessä asiassa! Oon oppinu laskee mun ruokailujen kalorimäärät :D enkä toki käyttänyt eilen kahta tuntia meidän keittiössä ja googlessa kun yritin saada 400kcal fiksuista aineksista kasaan. En tosin kyllä tiedä miten tarkkaan osasin arvioida noi määrät käytännössä, mutta kattokaa mitä sain aikaseks ja olkaa ylpeitä:

Aamupala:

Mysli 190kcal/45g

Maustamaton jugurtti 40kcal/1dl

1 pala tummaa suklaata 33kcal

Lounas - hedelmäsalaatti:

Puolikas päärynä 35kcal

Hunajamelooni n. 70g? 25kcal

Ananas, kaksi rengasta 41kcal

Keskikokoinen kiivi 34kcal

= 398kcal

Liikuntoja en aio laskea tähän, mutta käytiin tosiaankin mun kaverin kanssa salilla, kun hän halusi tulla mukaan. Kulutin kyllä ainakin ton 400 matolla. Mutta ääh, sattu siinä sitten sellanen pikku vastoinkäyminen ettei vähään aikaan tee mieli salille lähteä.... fiksuja kun ollaan niin jätettiin laukut sinne pukkariin ja yllätys, lompakot ja kännykät vietiin kummaltakin :) Itä-Helsinki, gotta love it <3

We're all mad here

Mun vaa'alla on joku ongelma. Onkohan siitä patterit lopussa? Luultavasti se on mennyt rikki kun painan liikaa... Tai sitten se on vain yhtä sekaisin kuin kaikki muukin. Ei se voi aina iltaisin näyttää jotain 69:ää ja aamuisin ei suostu näyttämään yli 65!! En tosissaan usko että painan alle 65kiloa, en todellakaan. Enkä aio laittaa tonne sivupalkkiin yhtäkään sydäntä - okei yhden sydämen voisin pistää, ihan varovasti - koska en halua laittaa sinne niitä moi, lihoin takaisin -rasteja, koska se on noloa.

Yhyy en oo vieläkään keksiny mistä kokoan mun päivän 300kcal. Perkele meen varmaan mäkkiin ja ahmin jonkun rasvaisen juuston. Siinä on 300. Mulla on muutenkin harvinaisen sekava olo, tuun varmaan hulluksi. Toisaalta heräsin just, voisin vaan lähteä lenkille.

Thinspo: Victoria's Secret models

Mun neljä lempi Victoria's Secret -mallia
Koska kaikki on aika tummaverikköjä (kaikki itseasiassa brasilialaisia, paitsi miranda australiasta) kuten mäkin vähän, about saman pituisiakin ja just mun tavoitelukemissa. Kukaan ei ihan mitään tikkuja vaan kauniita ja muodokkaita.

En sitten tosissaan tiedä kuinka tarkkaan nuo luvut pitää paikkaansa.


1. Alessandra Ambrósio

Paino: 51kg
Pituus: 178cm
BMI: 16,1
Koko: 32
















2. Miranda Kerr

Paino: 49kg
Pituus: 175cm
BMI: 16
Koko: 36

















3. Adriana Lima

Paino: 51kg
Pituus: 178cm
BMI: 16,1
Koko: 34

















4. Izabel Goulart

Paino: 53,5kg
Pituus: 177cm
BMI: 17,1
Koko: 34

From the beginning, again

Mama said eventually this hurting will end.

I'm back in business!
Lauantaina sattu pieniä (eikä edes niin pieniäkään) komplikaatioita mun itsehillinnän kanssa, mutta koska paastosin eilisen päivän niin oon ehkä päässyt taas lähtöpisteeseen. Eipä kovin kannustavalta kuulostanu :< mutta ton ahmimisen jälkeen musta tuntu että olin varmasti lihonnu takasin siihen 75, en edes uskaltanut käydä vaa'alla. Eilen ja tänään oon kuitenkin kuluttanut ihan kiitettävästi, oon saanut itseni taas innostumaan liikunnasta :) Ainoo vaan mihin oon "sortunut" on toi joku hedelmämehu joka on älyttömän hyvää! 50kcal/100ml, pitää alkaa korvaamaan sitä jollain sokerittomalla.

Ajattelin että heinäkuun voisin ottaa vain rennosti ja syödä normaalisti ym. p*skaa. (oho, en varmaan ikinä sensuroi mitään). Mutta tulin kuitenkin järkiini ja älysin etten tämän näköisenä saati sitten tätä isonpana halua aloittaa lukiota, joten tein tuollaisen viikkokohtaisen kalorisuunnitelman melkein koko kuulle. Viimeisen viikon jätin harkinnan varaan, ajattelin että voisin paastota mutta katsotaan lähenpänä sitten silloista tilannetta. Toi päivätaulukko on tuossa vasemmassa sivupalkissa, sinne laitan sitten rastin aina kun päivä on suoritettu :) Voisin keksiä jonkun merkin joka tarkoittaa epäonnistumista... jos laitan sitten vaikka punaisen rastin.

Nyt vielä selvennykseksi, että tuolle ensimmäiselle viikolle (tämä viikko) mulle oli asetettu haaste, että joka päivä 100kcal enemmän ja 10min enemmän aerobista liikuntaa, valitsin pyöräilyn. Toisella viikolla mulla on ripari, ja siellä yritän pitää ruokailut 1000kcal sisällä ja valita aina sen kevyimmän vaihtoehdon esim hedelmä ja paljon salaattia ym. ja pysyä erossa herkuista. Kolmannen viikon maanantaina vasta tullaan sieltä leiriltä kotiin niin sen päivän laskin vielä ripariruokailujen varalle, mutta loppuviikon olin ajatellut näin: hedelmäpäivä - keittopäivä - paasto - hedelmä - keitto - paasto. Seuraavalla viikolla mulla on se ratsastuskurssi w/ liian pienet housut, joten yritän panostaa keskivartalon kiinteytykseen.

PS: huomatkaa uusi layout!! :)

Happy now??

L Ä S K I .

syö vähän lisää,

siitähän sulle tulee hyvä mieli, eikö?

Please stop before you become one of them :( 

The skinny you wants to get out.

Many things I cannot see

Ne on alkanut huomaamaan. Huomaamaan asioita, joita mä en edes ite näe.

"Taasko sä oot hoikistunu?"

"Sä oot jo aika pienikokoinen, älä nyt tuosta enään laihdu."

"Usko pois, pojat tykkää muodokkaammista tytöistä"

- mun kampaaja

"Eihän susta oo kohta enään mitään jäljellä kun vaan hoikistut."
- mun täti

"Mee säkin nyt syömään, et oo syöny koko päivänä."

"Mitä ruokaa sä haluaisit kaupasta?"

- isi

"HULLU OOTSÄ LAIHTUNU" (näki jonkun kuvan musta)

- kaveri 1

Valitin, kun mun vatsa pursus mun uusista housuista yli:

"Oo hiljaa, oot laihtunu ihan sikan ja mä vaa lihonnu."

- kaveri 2

Noita kommentteja mä oon saanut pari viikkoa kuulla joka taholta. Oonko mä sokea, vai miksen mä ite näe yhtään mitään eroa mun vartalossa. Fuck it, jos totta puhutaan niin näen kyllä eroja, mutten todellakaan niinkuin kaikki muut. Musta tuntuu että oon vaan levinny tän kesäkuun aikana, vaikka oikeesti oon laihtunu joku 7 kiloa. Missä vika? Mun päässä, i know.

Aattelin ottaa rennosti tän heinäkuun, syödä normaalisti ja levätä vähän. Mutta koska isin oli ihan pakko pilata mun viimeinen paastopäivä (se vei mun siskon TexMex-raflaan ja raahas mut väkisin mukaan ja pakotti tilaamaan jotain, meinasin alkaa itkemään lukiessa sitä listaa... ja illalla olin taas ihan ilosesti ruuan kimpussa. Tyhmä!!), niin oon nyt pari päivää, eli eilisen illan ja tän päivän syönyt ihan ilosesti, tänään about 1500kcal josta suurin osa vieläpä karkista, niin alkaa olla vähän turvonnut olo. Eipä tee mieli elää näin tätä kuuta. Etenkään kun edessä on uusi koulu, en halua että ekana päivänä mut luokitellaan "siksi läskiksi tytöksi, joka istui yksin nurkassa", siitä luokittelusta en pääsisi eroon koko kolmen vuoden aikana.

My personal thinspo:

Ostin ittelleni eilen piiikkasen liian pienet housut (koko 36, sovitin niitä kun olin viidettä päivää paastolla!) kahen viikon päästä alkavalle ratsastuskurssille ja en kauheasti haluaisi että mun vatsa ja selkä roikkuu jokapuolelta yli vielä silloinkin kun hypin sen kaakin selässä. Hyi, ei sellaista kukaan halua nähdä. Enkä halua tappaa sitä eläintä kun kiipeän sen selkään :(