Parempi myöhään kuin ei milloinkaan

Kesäkuu on kulunut aivan hukkaan. Tuntuu että mun ois turha elätellä toivoa tän "kesälomaprojektin" onnistumisesta. Tai tuntui. Äsken muhun iski, että heinäkuu alkoi eilen. (kyllä, unirytmi on aivan perseestä jo ja valvon kuuteen asti tuijottaen kattoa ja miettien turhia asioita). Heinäkuun 2, eli takana on vasta noin neljä viikkoa kesälomaa. Jos oikein muistan, niin viime vuonna laihduin kuukaudessa kai 7-8 kiloa. Se oli kesäkuussa, mutta miksei se tällä kertaa voisi tapahtua heinäkuussa? Tai siis alkaa heinäkuussa, tällä kertaa en aio jättää sitä siihen. -6kg kuukaudessa tarkoittaa -18kg lokakuuhun mennessä. Ja mun lyhyen matematiikan taidoilla, 73 - 18 = 55. Pitää pitää tavoitteet realistisina.

Pahoittelen pitkää päivitystaukoa. Olen hävennyt itseäni liikaa kirjautuakseni tänne.

Never give up

Miten on mahdollista, että siitä on jo 2 kuukautta kun alotin mun laihiksen, enkä ole vieläkään päässyt alkuun. Mikä mielenkiintoisempaa, olen vain lihonut siitä kun "aloitin". En muista ainoatakaan kertaa, että olisin kieltäytynyt ruuasta kun sitä on ollut tarjolla. Pitäisikö mun myöntää olevani luovuttaja, mitä olen viimeisen 16,5 vuoden aikana toistanut itselleni kaikessa, vai pitäisikö nousta takaisin jaloilleen ja aloittaa puhtaalta pöydältä?
Tyhmä kysymys, tottakai jatkan yrittämistä. Noi tavoitteet mitä huhtikuussa asetin itelleni tuntuvat lähes mahdottomilta, sillä painan lähes viisi kiloa enemmän kuin mitä oli tavoitteena painaa kesäloman alussa. En kuitenkaan aio muuttaa niitä, muistuttaakseni itseäni siitä missä pitäisi mennä. Huoh, miten olen päätynyt näin pohjalle?

Good things happen to those who wait.

work their asses off and never give up

VHH-viikko

Okei kirjotan tän tänne jo nyt, vaikka aloitankin vasta maanantaina. Tai miksi vasta maanantaina? Jospa aloittaisinkin jo lauantaina? Joo, tässä on siis mun VHH-suunnitelma La 9.6. - Su 17.6.

RUOKA:
Proteiini- ja rasvapitoisia ruokia, esim:
-Kananmuna
-Punainen liha
-Pähkinät
-Maitotuotteet (raejuusto! <3)
-Kasviksia ja vihanneksia
-Ruisleipä

Kielletyt:
-Mehut
-Limut (paitsi zero)
-Leivokset
-Karkit
-Peruna, vaalea vilja (pasta, vehnäleipä)
-Hedelmät. Tää on mulle kaikkein vaikein, koska syön paljon hedelmiä, etenkin laihiksella.

En ole perehtynyt vähähiilihydraattiseen sen enempää, kuin että tiedän, että sokereita ja hiilihydraattia tulee välttää, ja että proteiinia ja rasvaa pitää tankata paljon. Jotta saan myös ne proteiinit hyvään käyttöön, niin tässä on mun liikuntaperiaatteet:

LIIKUNTA:
Pitkäkestoinen (valitse ainakin yksi päivässä)
-Salikäynti
-Tanssitreenit
-Pyöräily
-Uinti (jos uimahallit on vielä auki)
-Pitkä hölkkä+kävely -lenkki
-Muu, valinnainen väh. 1h

Lyhytkestoinen (valitse ainakin kaksi päivässä)
-Hölkkälenkki
-Pyöräily esim. kauppaan
-Venyttelyt
-Pilates (youtube-video)
-Seksi (parasta hyötyliikuntaa!)
-Trampoliini
-vastaava väh. 15min kevyt liikunta

Kaipaan vinkkejä!
Jos näette tässä jotain korjattavaa, tai olette kokeneempia VHH:n kanssa niin tulkaa ihmeessä kertomaan jos teen jotain väärin tai teillä on jotain hyvä niksejä :)

Häpeä

Häpeän määrä on sanoin kuvailematon. Olin jo pari viikkoa ennen kesälomaa tasan 70:ssä, mutta päästin sen nousemaan takaisin 73:een. Enkä ole edes kehdannut (enkä kyllä ehtinytkään) kirjoittaa tänne yhtään! Siihen oli kyllä aivan järkevä (teko)syykin, mulla oli nimittäin normaalia pahempi stressi viimeisillä viikoilla: tuntui kuin olisin jättänyt kaikki kurssitehtävät viimeisille päiville. Koeviikon aikana piti mm. tehdä kaikki enkunkirjan tehtävät ja viimeistellä neljä kuvistyötä. Eikä asiaa helpottanut se että mulla oli poikkeuksellisesti kuusi kurssia suoritettavana. Numerotkin laski nätisti, esim enkku 9 -> 8 ja kuvis 10 -> 8....

Luojan kiitos pääsin siitä pakko-oppilaitoksesta pois pariksi kuukaudeksi. Nyt voin rauhassa keskittyä hauskempiin asioihin. Lähinnä kehonhuoltoon. Enkä tarkoita vain liikuntaa ja ruokavaliota vaan myös hiusten, kasvojen ja kynsien hoitoa.

Liikunnasta ja ruokavaliosta puheenollen... M autto mua ymmärtämään, etten pärjää minimiruokavaliolla (mihin olen laihiksella aina pyrkinyt) ja että ahmiminenkaan ei tee mulle mitään hyvää. Se autto mua oppimaan kultaisen keskitien niiden välille, sellaisen kultaisen keskitien. Onneksi heti koulun (ja stressin) loputtua mun ruokahalu on laskenut huomattavasti. En tiedä johtuuko se E-pillereistä, vai musta, mutta joko olen oppinut oksentamaan tai sitten mulle tulee älyttömän huono olo jos olen syönyt liikaa ja etenkin seksin jälkeen. Veikkaisin että johtuu E-pillereistä, sekä oksentelu että vähentynyt ruokahalu. Ei haittaa mua, olenpahan nyt oppinut aterioimaan tasaisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Liikuntaakin tulee tarpeeksi kun ma-to on tanssitreenit ja lauantaina saan jo salikortin.

Ensi viikolla kokeilen varmaan VHH:ta

Keep your head up girl!

Binge

SO.

MUCH.

FAIL!

En muista millon viimeksi oli onnistunut päivä. Tiistaina? Siitä lähtien pelkkää, tauotonta, bingeä... En jaksa enää!
Mua hävettää, nolottaa ja ahdistaa. Miksen siis saa itseäni lopettamaan? Vaa'alle en uskalla astua enkä ole kehdannut edes kirjoittaa tänne. Kaikki menee alamäkeen paitsi mun paino. Aivan kuin olisin luovuttanut jo, silti toivoen parempaa tulevaisuutta. Mutta miksi odottaa tulevaisuuteen kun voisi aloittaa heti? M kysyi multa että miten pystyn syömään niin paljon, onko mulla jatkuvasti nälkä? Ei, mulla ei koskaan ole nälkä, mun on vain pakko jatkuvasti syödä jotakin. Miten tuota voi selittää kenellekkään kuulostaen järkevältä? Aamulla herään ajatellen vain ja ainoastaan ruokaa ja mitä aion syödä ensimmäiseksi (sillä ei oikeastaan ole väliä kun loppujen lopuksi syön kaikkea) ja illalla nukahdan miettien vain miten lihava ja epäonnistunut olen. Elän kaksihaaraisessa noidankehässä jota en pysty itse hallitsemaan.

Ahdistuneisuus valloittaa mut. Kaverit kutsui mut äsken taas juhlimaan. En todellakaan kehtaa edes astua ulos talosta. Olin tänään ottamassa aurinkoa koulututtujen kanssa. Voi sitä häpeän määrää, en varmaan koskaan enää kehtaa riisua paitaa. Nyt voisin mennä vaa'alle, itkeä itseni uneen ja toivoa parempaa huomista.

Öitä, julma maailma.

Bad and good news

Kaksi kertaa kiellon päälle, vai mitä? Viikonloppu jatkui samaan malliin kuin oli alkanutkin... Onnistuminen oli lähes huipussaan, kunnes päätin antaa periksi viimemetreillä ja kaikki valui hukkaan. Iltapalat pitäisi kieltää lailla. Tai jääkaappi voisi lukkiutua seitsemältä. Mulla ei ole itsekontrollia!
Sunnuntai-iltana sain lähes paniikkikohtauksen kun aloin pohtimaan syömisiäni ja lihomisiani. Rauhoituin vasta aamulla, ja onneksi tuo antoi voimaa jaksaa maanantai loppuun asti. Näinä onnistuneinakin päivinä mulla on lipsunut parikymmentä kaloria tuon rajan yli, mutta ei siitä mulle ainakaan ole haittaa? Yleensä se raja ylittyy vesimeloonilla, salaatilla tai vastaavalla. Tääkin päivä on sujunut hyvin tähän asti. Nyt mietin vaan thinspoa ja tavoitteita loppupäivän, etten retkahda taas iltamyöhään. Ehkä M saa mut hillittyä.
Kuten totesin, mulle ei selvästikään sovi noi 800-1000 päivät, joten otan ne kokonaan pois. Nyt mun 0246(810) lähtee 600:sta alaspäin. Ajattelin että siinä välissä voisi olla ns. vapaapäivä, mutta se olisi liian suuri riski. Feilaan kuitenkin joinakin päivinä, ei tarvitse erikseen asettaa mitään päiviä sille.

Koulupäivä kului tänään shortseissa. Hävetti niin helvetisti. Vietän koko hellekesän farkuissa kunnes painan alle 60kg.

Uuteen nousuun

HYVÄ MINÄ! (huomatkaa sarkasmi)
Mulle ei pitäisi antaa lupaa syödä yli 600 kaloria. "Tänään mulla on varaa syödä paljon kun maksimi on 1000. Ei mun tarvitse mitään suunnitella." TYHMÄ, tottakai tarvitsee, muuten ahmit kaikkea koko päivän täysin tietämättömänä siitä kuinka paljon ruokaa oikein tunget itseesi. Tai no, ei nyt täysin tietämättömänä, loppuillasta ei vain oikein jaksa enään välittää. Katua tarvitsee vasta aamulla. Tästä voitte varmasti arvata miten torstai ja perjantai sujuivat. En muista enään mitä torstaina kävi, mutta ei varmasti yhtä pahasti kuin eilen: Tarkoitus oli syödä kevyt kanasalaatti (n. 300kcal) ja illalla parisataa grammaa karkkia leffassa (n. 700kcal). No tietenkin illalla meidät kutsuttiin ulos johonkin bileisiin ja päädyttiin kävelemään ympäri Helsinkiä bileestä toiseen iltakahdeksasta alkaen ja päädyttiin vasta kolmen jälkeen takaisin kotiin. Tottakai kun on rahaa mukana niin pitää pysähdellä ostamaan välillä ruokaa. Helvetti mä sanon. Lopputulos oli noin 1700kcal ja aamupaino 71,5kg, jälleen.

Tänään sentään pääsin kuukauden tauon jälkeen taas tanssitreeneihin. 2 viikkoon ei ollut normiaikaan treenejä (ne piti niitä joinakin toisina päivinä enkä tiedä milloin) ja kolme viikkoa sitten en ollut paikalla kun oli M:n synttärit. Ja tottakai meillä oli sijainen! No ehkä se kevätesitys viikon päästä sujuu ihan hyvin, vaikken puoliakaan siitä koreografiasta osaakaan.

No nyt en kuitenkaan masennu tästä. Tänään onnistun ehkä hillitsemään ruuanhimoni. Söin aamulla kotitekoisen hampparin ennen treenejä. Siinä oli mun laskujen mukaan n. 400kcal. Ja äsken söin pari hedelmää. Eli nyt jäljellä pitäisi olla suunnilleen 200-250kcal. Eikä mun oikeastaan tee ees mieli ruokaa, mutta onpahan varaa illalla syödä pieni salaatti tai leipä. Onneksi meen M:lle, siellä en saa syömiskohtauksiani.
Ja jos aamulla ei vaaka näytä alle 71kg, niin se tippuu sen alle kuitenkin nopeasti, nyt kun 0246810 lähti taas laskuun ja liikuntaakin on luvassa ainakin muutamaksi päiväksi:

Huomenna: uinti 1 - 1,5h
Maanantai: Koulun pesistä + illalla tanssitreenit
Tiistai: Ratsastustunti

Torstaina alkaa koeviikko joten en tiedä kuinka paljon ehdin liikkumaan noiden lisäksi. Ja keskiviikko on paastopäivä eli en varmaan jaksakaan raahata persettäni muualle kuin koulukirjojen ääreen.
 
Ei mua haittaa mun tämän hetkinen paino tai muutama epäonnistuminen. Tärkeintä on saada nuo välitavoitteet ajallaan, eli alle 70 kiloa kesälomaan mennessä, alle 65 juhannukseen mennessä, jne. Haluan olla alle 60kg kun koulut alkavat taas! Eli laihis ei ole vielä päässyt edes vauhtiin. Voi, ei todellakaan, se alkaa vasta kesälomalla.

All my nightmares escaped my head

Hahhah, muistatteko kun toissapäivänä valitin etten mitenkään saa mun painoa tippumaan alle 71,5kg? :) No, nyt vaaka näyttää 70,1! Eli tarvitsee enää pitää se alle 70,5:n sunnuntaihin asti, niin ensi viikon loppuun mennessä painan jo alle 70-kiloa :)

Mulla on helpottunut olo. Sellainen... keveä. Isä sanoi mulle eilen, että olen laihtunut aika paljon. Kaksi kiloa vain, mutta se kuulemma näkyy jo. Niin mustakin, muttei tarpeeksi. M taas oli loppuillasta jo täysin kyllästynyt siihen etten koko päivänä saanut ulos suustani muuta kuin "huomenna voisin syödä vain..." "Mitä liikuntaa keksin ensi viikolle!?!?" "Kesäkuussa hommaan salikortin ja käyn siellä joka päivä ennen tanssitreenejä!" yms. laihikseen liittyvää. Minkäs minä sille mahdan että mun pää on niin täyttynyt näistä ajatuksista, ettei sinne mahdu muuta? Jotkut M:n kaveritikin sanoo että mä oon laiha, eikä mun tarvitsisi laihtua. Ne on väärässä. Sitä paitsi miksi M pitää jotain galluppia niille että näytänkö mä hyvältä? Peili ja vaaka kertoo kyllä totuuden.

Salikausi alkaa

Helpottunut olo. Olin jo ihan hädässä, etten pääsisikään huomenna salille, kun ajattelin että se olisi helatorstaina kiinni. Kiitos FIX, kun päästät minut kuluttamaan kaloreita pyhäpäivinäkin! Ulos en olisi halunnut lähteä, pyöräilemään tai juoksemaan, huomiseksi kun on luvattu ukkosta.
Huomenna on 800 kalorin päivä, joten ajattelin aloittaa aamun täyttävällä proteiiniaamiaisella:

2 paistettua kananmunaa 250kcal
Ruisleipä+juusto 150kcal
2dl appelsiinimehua 80kcal
=480kcal

Eli illalle jää 320kcal, ja meen M:lle. Ajattelin esim kanasalaattia tai vastaavaa, katson siellä sitten mitä syön ja missä on kuinkakin paljon kaloreita. Voisi muutenkin alkaa opettelemaan noita kalorimääriä eri ruuista ulkoa.

WE can do this

M on liittynyt mun mukaan tähän 0246810:n. Helpottavaa kun tietää ettei joudu kestämään tätä yksin. Helpottavaa myös että tiedän laihtuvani enemmän kuin se, sillä liikun paljon enemmän. Vaikka nyt syödäänkin ihan samat ruuat joka päivä. Suunniteltiin äsken huomiseksi yhdessä 600kcal:

1dl kalakeittoa n. 100kcal (?)
Ruisleipä+juusto 160kcal
Picnic kinkkusämpylä 274kcal
Purkki-ananasta70kcal
=604kcal

Work for it!

A H D I S T A V A A.
Eilinen sujui hyvin, kyllä. Tämä päivä sujui hyvin, kyllä. Huominenkin sujuu hyvin, luultavasti.
Mutta miksei mun vaaka suostu näyttämään pienempää numeroa kuin 71,5kg, jota se on näyttänyt kaksi päivää putkeen? Okei, ehkä liiottelen, ei kahdessa päivässä mitään huomattavaa eroa tule, mutta normaalisti mun paino laskee melkein puoli kiloa kun en ole muutamaan tuntiin syönyt. Sitä paitsi 0246810:n takia syön viikonloppuun asti joka päivä vain enemmän, enemmän ja enemmän!
Miten helvetissä saan siihen mennessä laskettua painon 70,5:een? Mun pitäisi joka päivä siis liikkua edellistä päivää enemmän... huoh. Toisaalta, kuka väitti että laihtuminen on mahdollista ilman rankkaa työtä? Nimenomaan - ei kukaan. Siis loppuviikoksi ajattelin tällaista:

Maanantai: Sali 1,5h (kevyt)
Tiistai: Ratsastustunti
Keskiviikko: Hölkkä+kävelylenkki 45min ja lihaskuntoa 15min
Torstai: Sali 2h (keskiraskas) (jos se on helatorstaina auki)
Perjantai: Pyöräily 1,5h
Lauantai: Tanssitreenit
Sunnuntai: Uinti 1,5h

Laiskan tekstiä

Hutasin äsken kaksi äikän esseetä, ja koska ne söi kaiken mun inspiraation niin kirjoitan ihan lyhyesti ja laitan vähän enemmän kuvia.

200kcal suunnitelma toteutui hyvin! Oon syönyt tänään banaanin ja appelsiinin ja kohta keitän itselleni tomaattikeittoa. Nyt tässä yritän just miettiä huomiselle että mistä kokoan itselleni 400kcal.
Tänään oli liikkatunti jälleen salilla ja sain siellä kulutettua vähintään 300kcal (laskettuna vain ne kalorit jotka ilmestyivät ruudulle). Ajattelin hommata FIXille kesäkuuksi salikortin, kun se ei ole kuin vain 46€ tai jotain. Kattoo nyt mikä rahatilanne.

Huomiseksi siis:
Ruisleipä (juusto+kinkku) 170kcal
Smoothie n. 120kcal (jos oikein muistan)
Banaani 100kcal
Juomille jää 10kcal

Stop saying "I wish" and start saying "I will".

I deserve the worst

Ohimoissa jyskyttää, jalat tuntuvat painavan kilokaupalla ja suu on kuivunut kiinni. Mutta helvetti mä olen ansainnut pahempaakin! Kyllä, annoin itselleni luvan ottaa tänään rennommin syömisen suhteen, mutta päästin itseni aivan liian pitkälle.
Astuin vaa'alle kaksi tuntia sitten ja järkytyin sen näyttäessä 1,5kg enemmän kuin aamulla. Tai enemmänkin suutuin. Iskä huusi meitä syömään, se oli paistanut porsaanfileitä tai jotain, mutta vastaamatta siihen mitään suljin oven perässäni astuessani raikkaaseen ulkoilmaan. Hyppäsin pyörän selkään, ja kaksi minuuttia ehti kulua kunnes se ulkoilma ei tuntunutkaan niin raikkaalta vaan enemmänkin raskaalta ja mahdottomalta hengittää taluttaessani pyörää vaivalloisesti ensimmäistä vastaan tullutta ylämäkeä ylös.
Puoli tuntia rehkin koululle asti ja pidin pienen puolivälitauon. "Liitä akku laturiin", sanoi puhelimeni ja simahti. Vittu. Poltin yhden tupakan (sopii hyvin yhteen liikunnan kanssa), ja kuuntelin loppumatkan tyhjien kumien laahaavan maata kun en enään musiikkia voinut kuunnella. Samalla totesin kuulostavani aivan täyshalvaantuneelta lehmältä läähättäessäni jopa tasaisella asvaltilla. Ken tietää, että johtuiko tuo raskas tunne pyöränkumien tyhjyydestä, tupakoinnista, vai onko mun kunto vaan aivan paska? Toivon sen olevan tuo ensimmäinen vaihtoehto, ja aion pumpata ne kumit täyteen pikimmiten.
Loppujen lopuksi tuohon matkaan kului noin 1h20min, mutta koska pidin taukoja välillä niin arviolta voin sanoa että pyöräilin noin tunnin. Mutta olkoot jokainen ylpeitä että jaksoin kaksi pitkääkin mäkeä kokonaan ylös asti, sillä tasainenkin tuntui kuolettavalta kolmen kilometrin ylämäeltä sadan kilon lasti kyydissä (itseni voisin luetella kohta tuon kokoiseksi lastiksi).

Huomenna alkaa 0246810.
200kcal:
Appelsiini 50kcal
Banaani 100kcal
Tomaattikeitto 47kcal

Mother's day

Terveisiä vaa'alta: se näyttää 71,0kg (eikä edes aivan tyhjällä vatsalla!) mulla on siis onneksi varaa herkutella tänään, äitienpäivänä, sillä tämän viikon tavoite oli 72,5 ja huomenna alkaa 0246810. Tänään siis vähän rennompi päivä :)

Ihmettelen kylläkin, ettei paino eilisen jälkeen noussut yhtään. Juomassa oli paljon kaloreita, kyllä, mutta siitä oksensinkin kaiken pois mitä olin ehtinyt juoda. Kotiin tulin siinä kunnossa että oli pakko saada jotain suolaista jotta selvenisin nopeammin. Söin siis makaroonia ja jauhelihaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Onneksi M oli mun apuna.

Weekend!

Huh helpotus!
Torstaisen itsehillinnän menetyksestä huolimatta oon saavuttanut lauantaiseksi aamupainoksi 71,4kg. Tarkoitushan oli sunnuntaihin mennessä saada vaaka näyttämään 72,5. Eilen oli tarkotus paastota, tarkotus oli myös mennä bileisiin illemmalla, mutta koska selvisi että kyseiset bileet ovatkin vasta tänään niin söin eilen sittenkin yhden aterian. Ja banaanin. Söin tortillan jauheliha täytteellä, ja sen jälkeen mulla on ollut ihan kamala vatsakipu, syytä en tiedä. Ei mitään tyypillistä menkkakipua, vaan enemmänkin sellainen jatkuva täysi ja turvonnut olo. Silti paino on vain laskenut tasatunnein. Aioin syödä tänään kaurapuuroa ennen treenejä, mutten todellakaan pysty syömään ennen yhtä varmasti mitään. Heräsin tänään kahdeksan aikoihin, ja M ehdotti että syötäisiin mun treenien jälkeen stadissa edes jotain pientä, vaikka sämpylät, siinä vähän kolmen jälkeen. Saa nähdä pystynkö syömään tänään mitään. Saa myös nähdä tuleeko juhlimisesta mitään kun ollaan ulkona, eikä menkat oikein auta mua viihtymään siellä. Silti fiilis katossa ja odotukset korkealla! Mukaan tulee M:n ja kavereiden lisäksi Passoa passion fruit -hedelmälikööri jota nautiskelen ilmeisesti tyhjään vatsaan appelsiinimehun kera :) Tänään en jaksa välittää mistään paitsi hyvästä fiiliksestä, kerta kun syöminenkään ei oikein innosta.

PS: huomenna meille kootaan tramppa. Eli pääsen jälleen yhdistämään liikunnan ja huvin omalla kotipihalla.

Homma karkaa käsistä

- kuppi teetä
- 1 cream cracker
- mandariini
- viisi M:n lahjasuklaapalaa
- kinkkusubi
- cokis zero
- subway-cookie
- kaksi geisha -suklaapalaa
- fazerina suklaapala
- juustohampurilainen
- pieni kokis
- kolme ananassiivua

MIKÄ MULLE TULI??!?!?!
onneks sentään pyöräilin sen 3km sinne subwayhin ja takasin... sillähän noi kaikki kuluukin.

Eat fresh!

Miksei meille osteta ruokaa? Kirjoitin eilen kauppalistan siinä toivossa että saisin tänään kotona lohisalaattia ja vesimelonia, ENNEN kuin mun pitäisi lähteä äikän ryhmän kanssa teatteriin, jopka alkaa seitsemältä. Tietysti isä lähtee kauppaan vasta aikaisintaan kuuden aikaan... Kiitos M:n saan tänään ruokaa, se antoi mulle kympin käteen vaikka vastustelin, ja käski mun ostaa sillä itselleni ruokaa. Ajattelin pyöräillä lähimpään subwayhin (3km) ja syödä vaikka kinkkusubin. Paluureitti voisi olla vähän pidempikin niin saan kulutettua sen 287kcal mitä siinä subissa on.

Periods

Koska stereotypisesti oletan, että noin 100% mun lukijoista on naispuolisia, niin uskon voivani valittaa täällä tästäkin asiasta. Menkat. Luulin että ne ois vihdoinkin vähän pitempään poissa mutta tottakai ne alkaa puolentoista viikon jälkeen taas uudestaan. Kesken koulupäivän! Mulla oli jo eilisestä asti sellanen tunne että kohta ne alkaa taas, kohta ne alkaa... Silti päätin laittaa tänään tangat jalkaan. Eli taas kesken koulupäivän kotiin. Alkaa muistuttaa ihan viime jaksoa kun tipuin kahdelta kurssilta poissaolojen takia ja muilla pysyin juuri ja juuri... Voisin muutenkin keskittyä koulunkäyntiin enemmän, eihän sitä ole enää kuin pari viikkoa jäljellä. Noh tänään mulla on onneksi melkein koko päivän aikaa.
Toivon niiin, että ensi keskiviikko tulisi nopeasti!! Silloin mulla on lääkäriaika, jolloin toivottavasti voin vaihtaa minipillerit yhdistelmäpillereihin. Sitten mulla on menkat vain ja ainoastaan silloin kuin itse päätän niin!

I'm weak alone

M tais kyllästyä mun seuraan ja lähti melkein tunnin kävelylle (kirjoitin ilmeisesti liian kauan...)
Tottakai mun itsehillintä sortu samalla sekunnilla kun se astu ovesta ulos ja ahmaisin sisääni neljä suklaapalaa lisää.
Sitten tein 100 vatsaa.
Sitten tupakalle ->

0246810

Laskeskelin että ensi maanantaista on enään 19 päivää kesälomaan. Aattelin jo viime viikolla että voisin aloittaa 0246810-dieetin, mutten halunnut mitään kalorilaskentaa vielä ensimmäiselle viikolle. Aloitan siis maanantaina. Tässä "aikataulu", jonka lisään myös tonne sivupalkkiin,

14.5. Maanantai: 200kcal
15.5. Tiistai: 400kcal
16.5. Keskiviikko: 600kcal
17.5. Torstai: 800kcal
18.5. Perjantai: 1000kcal
19.5. Lauantai: 800kcal
20.5. Sunnuntai: 600kcal
21.5. Maanantai: 400kcal
22.5. Tiistai: 200kcal
23.5. Keskiviikko:  Paasto
24.5. Torstai: 200kcal
25.5. Perjaintai: 400kcal
26.5. Lauantai: 600kcal
27.5. Sunnuntai: 800kcal
28.5. Maanantai: 1000kcal
29.5. Tiistai: 800kcal
30.5. Keskiviikko: 600kcal
31.5. Torstai: 400kcal
1.6. Perjantai: 200kcal
2.6. Lauantai: Paasto

Ja tuossa ajassa mun pitäisi alittaa 70 kiloa. Nyt ei ole siis varaa epäonnistumisiin.

Day 3

Mä tarvitsen itseluottamusta! Niin helvetisti lisää itseluottamusta.

Kolme ekaa päivää sujuneet, noh, ihan hyvin. Joka päivä alle 1000kcal, maanantaina vieläpä lähemmäs 200kcal. Tiistaina ja tänään tuli ehkä syötyä vähän liikaa, mutta olen yllättynyt siitä että sain itseni pysähtymään ennen kuin koko homma karkasi käsistä. M:stä on ollut suuri apu, se osaa kieltää mua aina kuin haluaisin lisää ruokaa. Mutta mulla on koko aika sellainen tunne, etten kuitenkaan saavuta mitään, musta ei tuu koskaan laihaa kun kuitenkin luovutan heti jne. Tietysti luovutan jos ajattelen noin?! Kokoa itsesi nainen!!

Joka päivä oon saanu myös liikuttua tunnin verran.
MA (koulun liikkatunti): Salilla 1h
TI: ratsastustunti
KE: koulu-uinti

Koulu-uinnit ei mun mielestä ole läheskään niin kauheita kuin mitä yleisesti ajatellaan, tällä kertaa siellä vaan sattui olemaan mukana kolme mun noin 50-kiloista ja samanpituista kaveria mukana näyttämässä laihoilta ja alentamassa mun itsetuntoa. Tunsin itseni taas ihan norsuksi, kun puhuttiin jostain koulun läskeistä tytöistä. Enkä tietenkään edes uinut paljon paskaakaan, ehkä 6 kierrosta enintään. Istuin tosin lähes puolisen tuntia saunassa. Tämän minimaalisen liikunnantapaisen jälkeen musta kuitenkin tuntui kuin olisin raahannut tiiliskiviä kengissäni kun kävelin bussipysäkille. Mikään raaja ei oikeastaan toiminut. En tiedä johtuiko se viime päivien liikunnoista vai enkö vain enää jaksa kantaa omaa painoani.

PS: M pelasti mut jälleen äsken! Maistoin yhen palan sen lahjaks saamia suklaita, ja pyysin hetken päästä toista. Onneks se kielsi mua. Ainakin mun itsehillintä kasvaa pikkuhiljaa.

Summer thinspo

Eli huomista odottaessa ajattelin koota tänne lyhkäsen kesä-thinspon tuomaan vähän lisää intoa.

Ylläpito

Tutkin Atkinsin dieettiä Wikipediasta, ja silmiin osui tämä pätkä tekstistä:

"Kun tavoitepaino on saavutettu, siirrytään lopulliseen ylläpitovaiheeseen. Tässä vaiheessa proteiinien, rasvan ja hiilihydraattien määrä optimoidaan niin, että paino ei putoa eikä lisäänny ja elintavat ovat muuttuneet pysyvästi terveelliseen suuntaan. Usein voi olla suositeltavaa "ylidieetata" 2–3 kg alle tavoitepainon, sillä dieetin jälkeen induktiovaiheessa ja painonpudotusvaiheessa tyhjentyneet glykogeenivarat palautuvat ja sitovat vettä, jolloin paino nousee tuon määrän."

YLLÄPITO. 
Miksen mä oo ikinä oppinut tuota vaihetta laihiksessa?? Mun laihikset on aina tällaisia: 1kk rajua laihtumista, 2kk lihomista takaisin, 6kk-9kk paino pysyy samana tai heittelee ja kierre alkaa alusta. Haluaisin joskus pysyä siinä painossa mihin oon kyennyt sen pudottamaan! En vain kykene muuttamaan mun elämäntapoja täysin. Ei musta ole sellaiseen. Ehkä pitäisi oppia ajattelemaan, että haluanko olla hetken aikaa laiha mutta periaatteessa koko elämäni ajan lihava, vai haluanko elää hoikkana ja kauniina aina viimeiseen päivään asti. Mulla on paljon opittavaa...

You want chocolate more than this?

Creating goals

M on ehdottanut mulle monesti että alotettaisiin laihis yhdessä. Se vakuuttelee mulle, että olen kaunis tällaisena kuin olen (mutten usko sitä! en suostu.) Mutta silti se kannustaa mua laihduttamaan. En tiedä onko sillä joku taka-ajatus, kuten seksikäs tyttöystävä, vai kannustaako se mua vaan toteuttamaan mun unelmia. Toisaalta siitä on apuakin. Se miten se tietämättään hyvää tarkoittaen heikentää mun itsetuntoa auttaa mua saavuttamaan jotain mistä olen aina haaveillut. Nimittäin vapautuminen tästä läskivuoresta, joka mun päällä painaa. Toisaalta se yhteislaihis ei oikein houkuttele. Valitin M:lle kai pari viikkoa sitten tästä samaisesta läskivuoresta ja keskustelu jatkuessa se sanoi mulle jossain vaiheessa näin: "Haluan mäkin laihtua. Haluan laihtua enemmän kuin sä." En tiiä tarkottiko se haluavansa sitä enemmän, vai haluaako se laihtua kiloissa enemmän. Ensimmäinen ei ole totta, ja jälkimmäisen en halua tapahtuvan. Se on nytkin melkein mua pienempi!! Ja se AHDISTAA mua. En halua olla sellainen tyttöystävä, joka näyttää poikaystäväänsä isommalta. No me ollaan kuitenkin keskimäärin samankokoisia, ja onhan se mua ainakin 5cm pidempi, mutta mun mielestä sillä on esim selkeästi hoikemmat jalat kuin mulla ja se nolottaa. Sen BMI:kin on alhaisempi kuin mun! Haluaisin että me voitais olla sellainen suloinen pariskunta, ja että se jaksais ehkä jopa nostaa mua.

Ei M:stä sen enempää. Puhutaanpa hetken aikaa musta. Huomasin tänään (jälleen) että olen ällöttävä. Ja lihava. Ei musta sen enempää.

Oon saanut itselleni aikaiseksi yksinkertaisen, mutta pitkäkestoisen tavoitteen. Vasemalla sivupalkissa näette, että oon laittanu noi kilomäärätavoitteet tuonne takaisin :) Idea siis on, että kesälomaan mennessä aion olla 70-kiloinen (nyt oletan olevani noin 75, vaa'alla en ole uskaltanu käydä) ja koulun alkuun mennessä 60-kiloinen. Tämä tarkoittaa sitä että joka viikko pitäisi tippua yksi kilo. Yksinkertaisen kuuloista eikö? Toteutustavoista en tähän ehkä aio kertoa, kun en oikeastaan ole edes keksinyt vielä mitään. Niistä saatte kuulla kun tilanne on päällä. Mun ja M:n yhteislaihis saa alkunsa kuitenkin ensi maanantaina, silloin saan ainakin sen kammottavan alkupainon merkittyä :)

Alkuun kuitenkin muutama sääntö, jotka pätevät ainakin lomaan asti:
- Koulun ruokalaan pääsy kielletty
- Treeneistä ei lintsata (Ma, ti, ke, la)
- Ei aamupalaa*

*olen oppinut pitkällä kokemuksella, että jos en syö jotakin heti herätessäni, vain siksi että tekee mieli, kun aamuisin ei yleensä edes nälkä vaivaa, niin pystyn hillitsemään loppupäivänkin ajan ruuanhimojani. Jos taas syön heti herätessäni niin en pysty hillitsemään itseäni enään ollenkaan. Siksi jätän aamupalan kokonaan pois

Tunnustus

Tunnustuksen säännöt
01. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle
02. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa
03. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi
04. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen!

Kiitokset vadelmainen joka merkitsi mut blogissaan samanlaisen päivityksen ohella :)

Alla on mun viisi suosikkiblogia. Valitsin tähän vain niistä blogeista, jotka kirjoittavat samasta aiheesta kuin minä itse, eli lähinnä laihdutuksesta ja ruokailutottumuksista tai liikunnasta, mutta luen muunkinlaisia blogeja.

Oletin näiden olevan vaikea löytää, mutta tottakai mulle tuli heti mieleen 5 lempiblogia, vaikken niitä pitkään aikaan olekaan lukenut. Ei paremmuusjärjestystä! Lisäksi kirjoitin pienet perustelut jokaisen kohdalle :)


1. To be a superhero have to be size zero
Oon seurannu tätä blogia jo, en tiedä, kai melkein kaksi vuotta? ja innostuin itsekin koko hommasta lukiessani juuri tätä :) Blogissa on paljon runsaita thinspopäivityksiä ja tekstitkin ovat inspiroivia. Samaistuttava.


2. Valheellinen todellisuus
Usein rankkaa luettavaa, mutta ihailtavaa tunteiden ilmaisua. Rehellistä tekstiä, sekä ylä- että alamäet tulevat julki. Kannustava. PS: tsemppiä jatkoon! :)

3. Let me be the skinny one
Ensinnäkin: blogilla kaunis ulkoasu! Hyvin "dieettipainotteinen", pitää lukijan mielen pääaiheessaan. Tarkka kalorienlaskenta on jopa vaikuttavaa. Ansaitsisi enemmän seuraajia!

4. No more empty words
Kerronta arkielämästä antaa avoimen kuvan kirjoittajasta. Ja mitä itse teksteissä näen on pelkkiä onnistumisia. Mukava lukea, siihen vaikuttaa myös että sivut ovat täynnä (thinspo) kuvia. Onnea jatkoon sinullekkin! :)

5. Journey towards the goal
Upeaa tekstiä! Kyseinen tyttö vaikuttaa aivan kirjailijalta, ehkä runoilijalta :) Vain muutamaa vaille 200 seuraajaa (syystäkin), ansaitsi silti paikkansa tänne.


PS: tän päivityksen olisi pitänyt ilmestyä jo ajat sitten tänne, mutta meillä on ollut netti pois käytöstä pari päivää joten vähän myöhässä.

Let me introduce to you, M.

Tänään olin M:n synttärit, joten tänään tällainen teemapostaus. Enjoy!

Kuten aikasemmin jo kerroin, niin seurustelen nykyään, ja ajattelin avautua vähän M:stä, että tiedätte nyt ja tulevaisuudessa että missä mennään. Tuun muutenkin varmaan puhumaan siitä ja meiän suhteesta vielä paljon täällä.

Tutustuttiin marraskuussa kun M vaihtoi meidän kouluun, ja olin tutustunut siellä aikaisemmin muutamaan jätkään, jotka se on tuntenut yläasteelta. Se oli siis alusta asti mukana "meidän porukassa" ja vaikutti selvästi tykkäävän musta. Puhuttiin paljon ja se tavallaan pyysi mua ulos. Nähtiin pari kertaa, suudeltiin yllättäen ja siitä se lähti :)

Aluksi olin epävarma, en tiennyt mitä ajatella koska M ei vaikuttanut yhtään mun tyyliseltä ihmiseltä. Myöhemmin oon ymmärtänyt, että ne oli vaan tyhmiä ennakkoluuloja enkä ollut tutustunut siihen vielä tarpeeksi hyvin. Nyt kun ollaan seurusteltu jo vajaa 5kk niin en voi sanoa muuta kuin että olen avuttomasti rakastunut, ollaan kummatkin. <3

Ollaan melkein aina yhdessä. Joskus se ahdistaa mua, M vaikuttaa välillä liian takertuvaiselta, vaikka tiiän että se vaan haluaa olla mun kanssa. Ja niinhän mäkin sen kanssa, mutta tuntuu ettei jää aikaa omille tekemisille. Sen takia en tänne aina ehdikään kirjoittamaan. Toisaalta olen kyllä kertonut ennen kirjoittaneeni tänne, mutta äsken piti myöntää että kirjoitan nykyäänkin, kun en meinannut saada mitenkään puolituntista taukoa, että oisin saanut tän tekstin valmiiksi. Sanoin sille kuitenkin etten halua kertoa mitä tänne kirjoitan, eikä se saa lukea tätä, koska avaudun tänne kaikesta mitä en osaa/halua ääneen sanoa kenellekkään. Onneksi se ymmärsi sen. Se ymmärtää mua aina! :)

Joskus M on vähän "tiellä" myös tän mun laihiksen kanssa. Esimerkiksi tällä viikolla joku päivä olin onnistunut selviämään vain yhdellä aterialla iltaan asti jolloin menin niille. Se tarjos mulle pitsaa, jota mun oli pakko maistaa kun se oli niin vaivalla tehnyt sen ja se oli sen mielestä todella hyvää...  Sitäpaitsi oon sen kanssa usein koko päivän, tai useammankin putkeen, niin kai se nyt huomaa jos en syö mitään ja alkaa huolehtimaan sitten heti. Toisaalta on siitä ollut mulle apuakin. Kerran olin ihan varma että sorrun ruokaan ihan heti ja mun teki älyttömästi mieli ottaa leipä, vaikkei ollut edes kaamea nälkä, mutta mua ahdisti kuitenkin ajatus syömisestä. M sai mut rauhottumaan ja ehdotti että käytäisiin tupakalla. Se auttoi kummasti, yksin oisin sortunut heti.

Oon panostanut nyt älyttömästi vain sen synttäreihin viimeisen kuukauden ajan, niin kaikki muu on jäänyt vähän sivuun (etenkin painon miettiminen).
Perjantaina oli tarkoitus mennä juomaan, ostin meille kummallekin sixit, mutta koska mistään ei saatu kämppää tai vieraita, niin kuljettuun vaan ympäri Helsinkiä kolmistaan M:n parhaan kaverin kanssa. Yllättävän hauskaa oli vaikka alkuillasta kaikki vaikutti menevän pieleen.
Eilen vein sen Vespaan (italialaiseen ravintolaan Esplanadilla) syömään. Se oli ihan innoissaan kun oli aina halunnut käydä siellä. Sitä ennen oltiin pari tuntia vain pyöritty keskustassa, katseltu katuesiintyjä, nautittu säästä ja ostin sille vappuilmapallon. Jälkkärille mentiin Vespasta tien toiselle puolelle Ben&Jerry'siin. On muuten petollinen jäätelömerkki, vaikka tuntuu ettei jaksaisikaan niin se on niin hyvää että on pakko syödä loppuun.
Tänään tein sille aamupalaa sänkyyn ja annoin samalla mun lahjan ja omantekemän kortin. Olin ostanut sille kultaisen, koristellun Zipon, johon myöhemmin käydään ottamassa kaiverrus. Kohta lähdetään vielä leffaan katsomaan uusin American Pie. Synttäriseksiä on luvassa vasta kun menkat loppuu... (loistava ajankohta niilläkin!)

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ, M!

(pahoittelen pitkää ja mahdollisesti hankalalukuista tekstiä)

First steps

Niin niistä suunnitelmista.... Eivätpä ne oikein onnistuneetkaan. Eikä niitä koskaan oikeastaan suunniteltukaan. Karkinsyönnistä huolimatta olen kuitenkin huomannut itsessäni joitakin positiivisia muutoksia :) Suurimmiten syy siihen oon jälleen löytänyt sen halun laihtua. Haluan näyttää kesäloman jälkeen niin upealta ettei mua tunnisteta! Mutta hiljaa on hyvä aloittaa.

Viime viikosta en paljoa halua kertoa, enpä pahemmin pitänytkään kirjaa mistään, mutta tää päivä on ollut mulle saavutus :) Ei niinkään ruuan määrässä, söin tänäänkin tosi paljon, mutta ruuan laatu on saanut huomattavan muutoksen. Söin tänään vain rasvatonta mango-jugurttia, salaattia, mango-vanilja-smoothien, appelsiinin ja paljon vesimelonia. Lisäksi oon oppinut juomaan teetä tai kokis zeroa pahimman nälän poissapitämiseksi.

Liikunnastakin olen jo innostunut. Lenkkeily ei oikein vielä sytytä, mutta tässä vikassa jaksossa mulla on liikuntaa 2x viikossa, koska korvattavia tunteja on niin paljon, siihen lisäksi vielä tanssitunti ja ratsastustunti, niin jää pari lepopäivää ja pari päivää omalle liikunnalle :) Kohta pystytetään tramppakin pihalle! Haittana vaan on, että oon alkanut käyttämään minipillereitä, joiden ansiosta mulla on runsaat menkat noin viikon välein... Inhoan liikuntaa menkkojen aikana. Onneksi mulla on terveysasemalle aika toukokuun 16. jolloin toivottavasti saan nää vaihdettua yhdistelmäpillereihin joilla voin sitten skipata menkat jos siltä tuntuu :)

Sunnuntaina M täyttää 17, ja mulla on sen varalle suunnitelmia. Aion viedä sen ravintolaan syömään, ja siitä sitten jälkkärille Ben&Jerry'siin - ja maksan itse kaiken, tottakai. Siihen asti mun pitääkin säästellä kaloreita, ja sen jälkeen taas kuluttaa kaloreita, ettei viikonloppuna tarvitse huolehtia turhaan :)

Plans

Nyt, ettei mun blogiaktiivisuus jää vaan siihen, että tuun ilmoittamaan että olen hengissä ja jätän blogin taas käyttämättömäksi, niin olen tehnyt muutamia suunnitelmia jo ens viikolle.

Tein sellasen päiväohjelman johon kirjoitin kaikki ruokailut, eli kellonajat ja mitä ateriaan kuuluu + liikunnat joka päivälle, ja pieniä tavoitteita :) Se, että suunnitelen jotain vaihe vaiheelta auttaa mua saavuttamaan asioita, kun ei pysty aina elämään päätösvallan alaisena ja mielihalujen vallassa, vaan voi kulkea pienien määrättyjen haasteiden läpi. Tavoitteet auttavat pysymään sillä polulla.

The story of my life

Guess who's back?

Yep. Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vaikka onhan uudesta vuodesta jo 3kk, mutta enpä oo juuri päivitelly sitten vuoden 2011 elokuun. Tää taitaakin olla mun kesäblogi.

Mutta tosiaan, pieni tilannepäivitys:
Koska A) odotan kesää jo innolla niinkuin kaikilla normaaleilla ihmisillä on tapana, B) oon jälleen samankokoinen kuin sinä päivänä kun aloitin tän blogin ja C) haluaisin palata takas tuohon elämäntapaan joka mulla on ollut, niin ajattelin tulla vilkaisemaan mun lähes vuoden vanhoja aatteita.

Ihana nähä että mulla on vielä 23 lukijaa jäljellä :) en muista paljon teitä oli kun jätin koko blogin tänne internetin pimeimpään kellarinurkkaan homehtumaan, mutta vaikuttaa hyvältä alulta jos joku kuuntelee mun nykyisiä ajatuksia.

Lopetin tänne kirjoittamisen lähinnä siksi, etten kokenut olevani enään sellainen ihminen kuin annoin tekstieni ymmärtää. Mulla ei ollut enään minkäänlaista intohimoa mun tavoitteita kohtaan, ja terveellisempi syömistapa alkoi nousta mulle tärkeämmäksi asiaksi elämässä. Tämän kevään aikana on kuitenkin tullut esille sama juttu kuin joka vuosi aina ennenkin: haluan näyttää kesällä mahdollisimman upealta, haluan saavuttaa jotain ja yllättää ihmiset. Tuli mieleen tää mun vanha blogi, ja oikeestaan pelkästään tän avaaminen oli jo inspiroivaa. Tähän asti kun oon vaan sulkenu silmät ja korvat kaikelta mahdolliselta inspiraatiolta.

Lisäksi: Seurustelen nykyään, oon seurustellut jo nelisen kuukautta. Ja koska haluan pitää kaiken edelleen anonyyminä, niin kutsuttakoon mun poikaystävää nimellä "M". Ollaan kummatkin tosi samanlaisia. Tähän aiheeseen liittyen, ollaan kummatkin oltu vähän pyöreämpiä lapsia. Ja yläastelaisia, ja saavutettu kumpikin sellanen kiva normaalikoko. M sanoo aina että mä näytän kauniilta ja mulla on ihana vartalo, eikä se aina helpota mua ajattelemaan että oikeasti haluaisin olla laihempi. En mä halua olla mikään "kiva normaalikokonen". Sitä paitsi sekin hoikistuu koko ajan, ollaan suhteessa suunnilleen saman kokosia, enkä haluais sen olevan mua laihempi. Se olis ahdistavinta mitä osaan ajatella. Tällä hetkellä ahdistavinta on ehkä vaan mua ympäröivä keho.