Here it goes again

Heräsin noin tunti sitten ja jäin hetkeksi sänkyyn istumaan, ennen kuin juoksin keittiöön. Mun teki älyttömästi mieli mennä jatkamaan syömistä siitä mihin se eilen jäi. Mietin kymmenen minuuttia, älysin että mitä helvettiä oikein aioin ja päätin olla syömättä tänään. Nyt se näläntunnekin alkaa palailemaan eilisen ahmimisen jälkeen, tätä oon jo ehtinyt odottaa ♥
 
Oon asettanut tälle viikolle jonkunlaisia tavoitteita, kun on vika viikko peruskoulussa ym niin tapahtuu kaikenlaista.

Tiistai: Paasto. Illalla näen kavereita paikassa jossa on varmasti herkkuja tarjolla. Ä L Ä koskekkaan niihin!! 

Keskiviikko: Koulussa juhlapäivä yseille, haluat näyttää hyvältä mekossasi! (siks tänään ehdoton paasto). Illalla Your Move - ei välipaloja, mutta voit syödä tarjotun lounaan.

Torstai: Tänään suunnitelmissa meksikolainen ravintola tuttujen kanssa. Siellä tulee syötyä tottakai, mutta sen on oltava päivän A I N O A ruoka!

Perjantai: Paasto päättärimekkoa varten! Tänään kuitenkin yksi tapahtuma jota olen järjestämässä ja olen siellä koko päivän. Muut järjestäjät varmasti katsoo, että syödäänkö me ollenkaan. Jos tulee tilanne että on about pakko syödä vahtivan silmän alla niin otan vaikka salaatin.

Lauantai: Päättärit, eli tuskin ehdinkään syömään koko päivänä. Meille tarjotaan kuitenkin jätskit (kai tänään tai perjantaina), mutta muuten pidän itseni erossa ruuasta

Sunnuntaille en ole vielä suunnitellut mitään. 

Apua mulla alkaa palailemaan sellanen tunne että olis kiva syödä jotain, joten voisin pistää tähän vielä pari thinspoa. 

You’re not hungry, you’re bored.

Everytime you say ”no thank you” to food, you say ”yes please” to thin.

You can’t taste perfection, you can feel it.

Every day you binge makes it a week longer for you to be thin.

The taste of chocolate will last for a minute, but the memories of a perfect body will last a lifetime.

Giving in to food shows weakness, be strong and you'll be better than anyone else.

Don't think about your hunger now, think about your body later.

Don't let todays weakness ruin tomorrows dream!

If hunger is not the problem, then eating is not the solution.

Is it worth eating when you're just going to be hungry again in a couple of hours?

Calories can't make you happy.

You can't be small if you eat at all.

If I eat anything, I'll eat everything. So I eat nothing!

Because the mirror hurts worse than starving...

Mekkothinspokinvois olla asiallinen, kun musta tuntuu etten tämännäköisenä todellakaan halua huomenna ja lauantaina pistää mekkoa päälle...

mä söin taas...

not funny...

1st thinspo

Tää on mun eka thinspo, tällanen aika laaja, en viittinyt keksiä tälle mitään tiettyä aihetta. Laitan tähän kuitenkin just niitä kuvia ja tekstejä jotka mua on eniten thinspannu.

You only fail if you stop trying.

Because you'll no longer be the
fat friend.

Hunger pains are fat leaving the body.

Don't give up what you want the most for
what you want at the moment.

Thinner is the winner.

Clothing optional beyond this point.

Guys will seem to notice you easier.

I only feel pretty when I'm hungry.

Nothing tastes as good as thin feels.

Remember your goal.

Freezepickers wear big knickers.

You have to face a little rain to see the rainbow.

She has no fat hanging on her back, do you? (yes)

"A girl should be two things: Classy and fabulous." 
-Coco Chanel

Keep calm and don't eat.

Would you like hip bones or pizza?

A gap between you thighs or cheese cake?

A flat tight stomach or soda?

To feel confident or nachos?

Every choice you make with determine your emotions and how you look.

That extra slice of pie can ruin everything you worked so hard for.

Don't give in - Don't give up.

Make me proud.


.
.
.
.
.
.
.
.

....kiva hei. Nyt toi mitä tossa aikasemmassa postauksessa kirjotin, kaikki toi ruuan määrä, kaikki mun ajattelemattomuus, se miten unohdin mun ainoan tavoitteen. Vittu tätä pettymyksen määrää. Tunnen oikeesti luovuttaneeni ihan helvetin helpolla, nyt kun oon tehny tätä thinspoa tarpeeks kauan niin tuli sellanen fiilis et en todellakaan oo lukenu noita sanoja tarpeeksi. Nyt anteeksi vajoan itsesääliin hetkeksi.

Your Move

Aamulla nousin sängystä, ensimmäinen ajatus oli, että syönkö vai enkö, ja seuraava muisto mikä tulee mieleen on että istun pöydässä syömässä mysliä... HETI herättyäni.
Koko aamu- ja iltapäivä menikin sitten  töissä Your Move -tapahtumassa (nuorten urheilutapahtuma Helsingissä) kiskalla. Kieltäydyin menemästä lounaalle tekosyynä lounassuunnitelmat kavereiden kanssa. Mikä johti tietysti siihen että napsin koko 6 tuntia kioskin ylijäämiä: donitsin puolikkaa, (jaoin työkaverini kanssa), palan Tupla Maxista (noin neljäsosa), kai kolme kuppia kaakaota ja suklaajätski....... -.-
ei oisi pitänyt syödä sitä aamupalaa niin oisin ehkä osannut pitää itseni kurissa. Yleensä jossen syö heti aamulla herättyäni/heti ensimmäisenä kotiin tultuani/heti kun ruokaa tarjotaan, niin osaan sitten loppupäivänki harkita aina että pitäisikö sittenkään?
Kun tulin kotiin, eli siinä tunti sitten tein vielä kana-nuudeliwokkia ja söin sen lisäksi ruisleivän. Kunnon aterian tekeminen pitää mut yleensä pois jääkaapilta seuraavat pari tuntia, yritän kylläkin nyt selvitä ilman ruokaa loppupäivän, kellokin on melkein kuusi.
Tässä nyt sippailen kokis zeroa vielä hetken ja sitten varmaan käytän loppupäivän ton kouluprojektin tekemiseen. Olenhan mä tänään jo vähän liikkunut kun olin siellä Your Movessa, pyörin siellä nimittäin jonkun tunnin ajan eri urheilulajien pisteillä työpäivän jälkeen ja koitin kaikenlaista. En kuitenkaan mitään niin rankkaa että se olisi kauheasti kuluttanut. Tänään vois olla sellanen hyötyliikunta-päivä, pompin trampalla, käytän koiran vähän pitemmällä lenkillä ja käyn vaikka pyörällä kaupassa, sun muuta. Illalla voisi sitten vielä tehdä ton eilisen lihaskunnon. Oli ihana fiilis mennä nukkumaan kun perseeseen sattui noiden askelkyykkyjen jälkeen :) kun lihaksissa vähän tuntuu niin tietää että on tehnyt jotain oikein!

Just dance

Ahh oon niiin tyytyväinen itseeni :) Tein kaiken (huikeat 2 asiaa) mitä eilen lupailinkin; tein illalla vielä ne 100 vatsaa, vaikka se tekikin älyttömän kipeää, en tiedä mikä alaselkääni vaivaa mutta oon varmaan onnistunut lyömään sen johonkin treeneissä tai jossain. Sitten aamulla, eli siinä 1 aikaan päivällä lähes heti herättyäni kävin hölkkälenkillä. Aika lyhyellä tosin, olin ulkona vain 15minuuttia ja juoksin about 2,5km. Mutta pääasia että kävin kuitenkin, tuli hyvä fiilis :)

Tästä taisinkin jo eilen varoittaa. Tänään oli nimittäin meidän kevätesitys, siellä menikin sitten jotakuinkin koko päivä, joten en onneksi ehtiny pistää suuhuni juuri mitään. Itse esityksestä sen verran että hyvin meni ja hauskaa oli! :) Paikalla oli monia tanssiryhmiä, joten sain yhtäjaksoisesti koko päivän katsella siroja ja kauniita balettitanssijoita. Tuli itselle siinä taas hieman lihava fiilis. Lisäksi tuli sellanen outo tunne (tai ei edes outo, ihan tyypillinen mulle) että miks mun pitäisi laihduttaa voisin vaan elää terveellisesti ja syödä jos kerran on nälkä, tää blogikin taitaa oikeestaan olla ihan turha. Tosta tunteesta pääsin eroon kun tulin illalla taas koneelle ja katoin pari thinspoa. Niin tosiaan en kuitenkaan paastonnut ihan koko päivää kun äiti teki illalla ruokaa. Tähän voisin vaikka listata päivän ruuat, näyttää fiksummalta:

päivällä:

3 kurkkupastillia

Rodeo -energiajuoma

vähän vettä

4 palaa purkkaa

illalla kotona:

banaani

4 uutta perunaa (sellasta tosi pientä)

2 lihapullaa

2 kalapuikkoa (yäk, miten rasvaisia)

ruisleipä + 1tl keijua + 2 juustosiivua

n. 3dl coca-cola zero

2 palaa purkkaa

ei mua haittaa juurikaan toi mitä söin, en oo pettyny itseeni kun en suunnitellu tälle päivälle mitään paastoa kuitenkaan. Söin vaan vähän huonoon aikaan, joskus iltayhdeksältä tai vähän yli. Pitäis alkaa varomaan kahdeksan jälkeen syömistä, silloin tulee yleensä syötyä liikaa. Äskenkin kävin jääkaapilla hakemassa jugurttia, onneks siellä ei ollukkaan, muuten oisin syöny varmaan vielä jotakin sen lisäksi. Tarkistin vielä että löytyiskö meiltä ananasta, mutta onneks meiltä näkyy loppuvan ruoka ihan huomaamatta ennen kuin sitä ehtii syömään :D ja noi kalapuikot olis tosiaan voinu jättää jollekkin muulle.

Nyt vielä pikainen lihaskuntotreeni = 100 vatsaa, 50 kylkeä kummaltakin puolelta, 50 selkää, 30 punnerrusta (en oikein osaa niitä) ja 100 askelkyykkyä käsipainojen kanssa

PS: päivän thinspo löytyy youtubesta:

Thinspo - dance dance dance, kiitos sille joka tuon on tehnyt :)

Kaiken pahan alku

Basic idea.

Oon jo pari kertaa miettiny tällaisen blogin aloittamista, mutten koskaan viitsinyt kun tiesin etten kuitenkaan kahta tai kolmea kertaa enempää jaksaisi kirjoittaa. Viime yönä hetken mielijohteeta päätin kuitenkin kokeilla, kun halusin jonnekkin valittaa noita mun säälittäviä ahmimisia. Postaan tänne siis juuri tuon tyylisiä valituksia ja tunteenpurkauksia siitä miten en ikinä onnistu missään ja miksi luovutan aina, thinspoja ja ruoka-/liikuntapäiväkirja postauksia on myös luvassa. Kirjoitan tänne vain itseni vuoksi. Puran tunteitani ja asetan itselleni tavoitteita, joiden onnistumisesta/epäonnistumisesta pääsen sitten myös kertomaan. Pidän kirjoittamisesta, mutta mulla on tapana usein jättää tällaiset asiat (päiväkirjat, isommat projektit ym.) usein kesken joten en tiedä kuinka aktiivinen tulen täällä olemaan, mutta onpahan ainakin aina joku paikka jonne avautua. Kirjoitan tänne tosin ihan anonyyminä, sillä haluan pitää kavereille ja perheelle sellaista tyypillistä ”hymyile niin ne ei huomaa että sua sattuu”-karikatyyriä päällä. Ei noin kirjaimmellisesti, en koe olevani mitenkään masentunu tai mitään eiei, lähinnä sitä vain että voisin olettaa, ettei kukaan mun tutuista oikein tykkää tästä mun pikku ”harrastuksesta” enkä halua että ne osaa yhdistää mua näihin teksteihin. Lisäksi jos nyt satun jotain ihmistä puhuttelemaan nimellä niin kirjoitan vain nimen alkukirjaimen, ihan vain näin yleiseksi selvennykseksi, ettei tarvitse ihmetellä.

The Mastermind

jaa, hankala tänne on mitään kirjoittaan, jos haluan pysyä anonyyminä :D noh, sen verran voin kertoa, että harrastan tanssia, pidän taiteesta ja musiikista ja mulla on koira. Noi tulee varmaan esille täällä muutenkin. Asetan itselleni paljon tavoitteita, mutten koskaan saavuta niitä. Olen aina haaveillut kauniista hoikasta vartalosta, siitä alkaen kun muistan MTV:n vaikuttaneen elämääni (n. 10-vuotiaasta). Ruokailutottumukseni ja ihailemani vartalonkuva vaihtelevat kuitenkin turhan tiheään, ja ajatusmaailmani muuttuu pienin väliajoin, joten en ole koskaan onnistunut pitämään kauan yllä minkäänlaista laihista/paastoa/urheilukuuria. Luovutan myös turhan helposti. 

Eipä tähän varmaan muuta sanottavaa, saattehan aina vähän kurkistaa elämääni, kun jaksan tänne kirjoittaa, joten turha tämän tarkemmin alkaa esittelemään :)

Binge

Mä tein sen. TAAS.

Ei, en mennyt salille, aioin kyllä.

Aioin mennä lenkillekkin – en mennyt

Aioin tehdä sata vatsaa – en tehnyt

EN tosissaan aikonut syödä näin paljon – mutta voi kyllä söin.

”Miten sä vielä leipää otat vaikka just oli ruoka?” kuule isi, koska olen läski enkä osaa lopettaa syömistä…

M i k s i mä kuuntelin mun kaveria, ja itseäni, kun annoin ittelleni luvan syödä sen yhden kunnollisen aterian?? Se ei jääny ihan vaan yhdeks, ei todellakaan. Siitä on nyt neljä päivää eikä syömiselle näy loppua… Mikä muhun iski?

Miks ihmeessä ihmiset vaan syö ja syö ja syö ja syö ja syö ja syö ja syö. Miten ihmeessä mä oon vajonnu tolle tasolle? Se on vaan niin… ällöttävää. Tulee mieleen siat tunkiolla. Hyi helvetti. Mä haluun olla pieni ja siro. Sellanen kuin kaikki kauniit on.

Kävin torstaina koulun terkkarilla kun halusin punnita itteni (mulla ei oo edes omaa vaakaa enää… koska se meni rikki. Ihmekös tuo kun painaa tämän verran) Oletin sen luvun lähes viikon mittaisen paastoamisen jälkeen olevan jotain 71, enintään 72. Mut ei. Sieltä tuli 73, toi numero kummittelee mulle ikuisesti. En tuu mitenkään pääsemään ton alle! Laihduin kunnolla viimeks tammikuussa. En ees halua sanoa minkä kokonen olin ennen sitä, mut mun paino oli 73kg sen 10kilon laihtumisen jälkeen että laskekaa siitä… Jumalauta. Sen jälkeen oon vaan tasasesti lihonu ja laihtunu taas takas tohon samaan koko tän kevään. Ens lauantaina on päättärit, voin vaan kuvitella miten mun kainalot pursuu ja reidet löllyy ellen ennen sitä pääse alle 70…

Oisin voinu uskoo että puolentoista viikon ”yks ruoka kolmessa päivässä” –menetelmällä oisin laihtunu edes yhden kilon. Puolikkaan edes. Pari grammaa?? Mut eiii se on ihan liikaa vaadittu, tuli vielä vissiin vähän lisää. Ei ihme et luovutin. Ja nyt näen peilistä vaan päivä päivältä isomman ja leveemmän ja suuremman ja LÄSKIMMÄN tytön joka ei vaan onnistu tavoitteissaan. Tää ei saa jatkua näin, huomenna en koskekkaan ruokaan.

Jaa, tästä ekasta bloggauksesta taiskin tulla tällainen valitusten ja lupausten suma, joten ehken tähän tekstiin ala selittelemään paljoa enää, joten euraavan kerran kun kirjoittelen niin infoonkin teitä sitten vähän itsestäni ja siitä mitä tänne aion kirjoitella :)

Ehkä nyt teen vielä niitä vatsoja. Lenkille lupaan mennä aamulla.