Kesäkuu: Before ~ After

Tavoite: päästä alle 70kg

Pituus: 173,5cm
Paino: 75kg ~ 67,5kg = -7,5kg
Painoindeksi: 25,1 ~ 22,6
Vyötärö: 71cm ~ 64cm
Lantio: 90cm ~ 87cm
Rinnanalus: 80cm ~ 72cm
Rinnanympärys: 90cm ~ 84cm
Reisi: 55cm ~ 52cm
Pohje: 38cm ~ 38cm
Nilkka: 23cm ~ 22cm
Käsivarsi: 29cm ~ 26cm
Ranne: 16cm ~ 16cm

KUVAT ENNEN:

KUVAT JÄLKEEN:

Hunger hurts, but starving works

Älä huoli äiti, ei mulla ole nälkä. Mulla on hyvä olla.

2. PAASTOPÄIVÄ
En ymmärrä miten oon onnistunut välttelemään tätä tunnetta. Tai miksi? Mulla on ihanan keveä olo. Ja puhdas. Vielä kolme päivää jäljellä... Pah, voisin jatkaa tätä päivätolkulla. Koko loppuelämäni vaikka. Niin mä nyt sanon, mutta tiiän että heti perjantaina oon jo ruuan kimpussa. Saa kylläkin nähä sitten, että löytyisköhän multa itsekuria jatkaa tätä koko viikon? Paha vielä sanoa, kaksi päivää vasta takana.

En oo syöny mitään tuon juhannuksen jälkeen. En ole edes halunnut. Tai on mun tehnyt mieli vaikka mitä ruokia, tosi monesti, mutta en ole edes toista kertaa harkinnut että aikoisin syödä. En mä niin helposti voi luovuttaa. 
Mun tekee mieli hampparia :( ... EI!
Oon kyllä juonut tosi paljon, niin olin suunnitellutkin. Voisin kyllä juoda enemmän vettä, nyt oon litkiny lähinnä vain kalorittomia mehuja ja limuja.

America's next top model toimii nyt mun tän viikon thinspona, oon katellu sitä silmät kiinni ruudussa :) Onhan tuolla noit plussize-mallejakin, mutta suoraan sanottuna ne näyttää musta vaan lihavilta. Oon muutenkin vaan löhönnyt himassa katsomassa tv-ohjelmia, vähän huolestuttaa kun en ole tehnyt mitään rankempaa liikuntaa ollenkaan. Mun hyvä kaverikin kysyi haluaisinko mennä sen kanssa loppuviikoksi niiden mökille. Sanoin että en ehdi kun oon sopinut niin paljon kaikkea. Kauhea valehtelija, oisin kyllä halunnut mennä, mutta tiiän että viis päivää neljän seinän sisällä sen kanssa = en mitenkään pystyisi koko aikaa välttymään syömiseltä, en vaan halunnut riskeerata.
Ja kamalinta on tää vatsan armoton ääntelehtiminen!! Ihan hävettää olla kavereiden kanssa kun aina kun me ollaan hiljaa niin mun vatsa huutaa niin että kaikuu. Ehkä tää nälkä kaikkoaa. Vaan läskit on nälkäisiä.

Dude I think you've failed

Juhannus. Tuo kaunisaatteinen suomalainen keskikesän juhla. Taian ja raukkauden aikaa. Luonto kukkii, kaikkialla paistaa aurinko ja ilmassa leijuu hento kesän viehätys. Tunnelma on kevyt ja kaikki ovat onnellisia...'

P A S K A T .

Juhannus on tasan vaan yhtä perisuomalainen juhla kuin kaikki muutkin kalenterin täyttävät tekosyy syödä -päivät. Ihan mielellään hyppäisin mökillä järveen ja tunkisin kukkia tyynyn alle, mutta ei - ainoat perinteet mitä meidän tarvitsee tuoda toteen on tunkea sitä ruokaa kurkusta alas.

Ja mulla ei varmaan koskaan oo ollut näin paska olo!
Okei nyt huijaan, teen tätä itselleni vähintään viikon välein, mutta pointti oli, että söin vähän liikaa ja nyt turvottaa.

Juhannusaatto, perjantai siis meni vielä ihan hyvin. Päivä ainakin. Ja ilta siinä samassa, söin vaan salaattia (aika paljon tosin) ja kaks palaa tummaa suklaata, mutta ne nyt pystyi vielä antaa anteeksi. 
Sitten koitti levon hetki, yritin mennä nukkumaan jo siinä keskiyön aikaan. Turha yritys sinänsä, kun vieraat istu vielä keittiössä ja sivistyneesti keskustelivat pikku hiprakassa (not). Sitten mulla yhtäkkiä vaan pimahti, aloin kuulemaan jotain ääniä, kutsuhuutoja keittiöstä o.o En siis oikeesti, mutta yhtäkkiä jotenkin vaan tunsin niin älytöntä vetoa siihen jääkaappiin että kaikki järki pois, siitä se sitten lähtikin.
Tuosta on kulunut nyt jo vähän yli 24 tuntia. Gosh. Tuntuu ihan 24 päivältä. Ensinnäkin koska yksikään ihmisolento ei kykenisi tunkemaan noin suurta ruokamäärää sisäänsä noin lyhyessä ajassa, ja toiseksi, yhdenkään ihmisen vatsa ei vaan voi venyä noin älyttömiin mittoihin noin lyhyessä ajassa. Hei tän päivän piti olla boostipäivä! Meni vähän överiks...

Ainoa teko jolla kulutin tota energiamäärää oli koneen siirtäminen yläkertaan, niin jouduinpahan juoksemaan rappusia kun kävin jääkaapilla :) oikein atleettinen olo suorastaan. 
No okei, jossain vaiheessa iltaa mentiin trampalle purkamaan meidän sokerihumalaa mun siskon kanssa, ja jotain siinä säädettiin pihalla spagaatteja ja käsilläseisontaa ym. Totesin tuossa samalla että telinevoimistelu vois olla harvinaisen kiva laji kokeilla (siinäpä vähän thinspoa!).

Smile, you're (going to be) worth it.

+200g................mä arvasin tän.
Ei ois pitäny syödä sitä ruisleipää vielä sen jättiproteiiniboosti-salaatin lisäksi :(

Noh, ei siinä mitään, vietetäänpä juhannusaatto sitten hikoillen tauotta ja - ainiin, meille tuleekin illalla vieraita, täti miesystävänsä ja jonkun kaverinsa kanssa, eli luvassa iso katettu lounas :) Eipä kauheasti tee mieli mitään hiilariateriaa just nyt syödä, jos tarjolla olis vaikka salaattia tai vesimelonia niin voisin ottaa, kun joudun kuitenkin koko päivän kotona olemaan. Ja kuulin just isin selittävän tuolla keittiössä jostain suklaasta ja tortusta... WUHUU <3 nyt ei kyllä todellakaan tee mieli mitään herkkuja, onneks, muuten itkisin verta täällä. Nyt vaan hymyilyttää. Mulla on jotenkin viekas olo. Aion voittaa. Voittaa itseni.

Hyvää juhannusta!

Fear

Aamupaino 67,5kg

Mun maha on kyllä kasvanut. Oon siitä varma. Näytän muutenkin aina vaan läskimmältä.
Mua on alkanut pelottaa. Ja jopa ahdistaa. Nää ilmenee nyt ekaa kertaa pitkään aikaan, tähän asti tää laihis on ollut vaan... hauskanpitoa. "Kivaa, taas yksi kilo lähti!" -tyylillä. Paino on lähtenyt ihan liian nopeasti. Ihanaahan tuo, mutta sitten aloin miettiä tulevaa. Mitä jos kaikki mitä oon laihtunu on ollu vaan nesteitä? Mitä jos kaikki kilot tulee heti takaisin? Mitä sitten kun ne ei lähdekkään niin helposti? Mitä jos en jaksakkaan tehdä tämän enempää työtä sen eteen? Mitä jos luovutan, ja lihon taas? Tuo viimeisin ei olisi yhtään uutta mun elämässä.
Mutta parempi elää vain päivä kerrallaan. Wake up - Survive - Go back to sleep. Muuta mun ei tarvitse tehdä. Mutta mun pitää rakentaa suunnitelmia, se on mun tapa hankkia toivoa, se inspiroi mua jatkamaan.

Niin tosiaan, suunnitelmista puheen ollen, oon miettinyt vähän loppukesän ohjelmaa:
Tänä sunnuntaina alkaa mun 5 päivän paasto. Tavallaan kesäkuun "loppuhuipennus", tän ideana ei periaatteessa ole laihtua sen enempää, mutta pitää ne kuun aikana laihdutetut kilot poissa ja antaa vähän lihomisvaraa.
Seuraavalle viikolle (4.-10.7.) mulle on annettu haaste höyhenen foorumeilla. Haaste kuului näin:
"Seuraava syö joka päivä 100kcal enemmän kuin edellisenä, aloittaen 100kcal (eli ekana päivänä 100kcal, toisena 200kcal jne..), viikon ajan & tekee joka päivä 10min enemmän aerobista liikuntaa (juoksu/pyöräily/uinti/yms..) kuin edellisenä päivänä, aloittaen 10min (ekana 10min, toisena 20min jne..) samaisen viikon ajan." 
Toi käy just sopivasti tuolle viikolle, pääsen hiljalleen totuttelemaan normaaliin syömiseen paaston jälkeen, koska tuota seuraavan viikon (11-18.7) olenkin rippileirillä, jossa syödään viisi kertaa päivässä ja katsotaan että kaikki syö... Isosena siis, oon -95 syntynyt, en mene sinne oppilaaksi :D
Ja huomenna, ellei oo tosi paska sää niinkuin tänään, niin aattelin mennä hölkkäilemään malmin lentokenttää ympäri (5,8km). Oon nimittäin nyt pari päivää luistanut huolella kaikesta liikunnasta.

Huomenta,

Aamupaino 68,1kg
Uusi välitavoite 65
Eipä mulla muuta :)

Protect me from what I want

Ajattelin tällä kertaa vähän säästää näiden mun KUUDEN (ja muutaman ilmoittautumattoman??) ihanan lukijan iltasatuaikaa joten tiivistän tästä päivästä nyt vaan tällasen pikaisen energiansaanti- ja -kulutustilastoinnin. Mitään kalorimääriä en jaksa alkaa tarkemmin arvioimaan, mutta näenpähän miten laiska ja läski olen ollut tänään.

Ruuat:
Kolme viinirypälettä = 10kcal?
2dl fun light summer = 2kcal
Pepsi Max 0,5l = 2kcal
Ruislohipatonki, oli siinä kananmunaakin (olin kaverin kanssa neljä tuntia, vältyinpähän mäkkiaterialta!) = apua varmaan 450kcal
Moccachino-kahvi = n. 80kcal
Uusi kokeilu! Proteiinipatukka = __vain___ 135kcal
ED lemon light = 40kcal
Vihreä tee = 1kcal
= 720kcal

Liikunnat:
4h keskustassa kävelyä varmaan 6 kiloa painavan laukun kanssa = 800kcal??
Reggaeton 60min = about 380kcal ?
Juoksumatolla 60min (kävelyä, hölkkää, juoksua 5min vuorotellen) = mittarin mukaan vajaa 600kcal
100 vatsa-, selkä- ja kylkirutistusta sellasessa penkissä missä nojataan sellaseen tukkiin u know = 150kcal??
100 "penkkipunnerrusta" ja 100 vetoliikettä samaisella laitteella = 80kcal??
= 2010kcal

Okei, anteeks oon tosi, tosi huono arvioimaan etenkin kulutusta noissa kalorimäärissä, jouduin kattomaan kiloklubin sivulta vähän apua mutta eihän siellä lue esim mitään lihastoistojen määriä tms... Mun tietoisuus tästä aiheesta rajoittuu tasan hölkkään, hyppynaruun ja pyöräilyyn, muuten oon ihan ulalla, joten ehkä jätän nää tilastoinnit tästä lähtien vähän vähemmälle, ellen sitten jostain halua erikseen mainita. Sen verran tosta kuitenkin näkee että kulutinpahan ainakin kaksi kertaa sen verran mitä söin =)


Aamupaino oli tänään 68,8kg - laskenut eilisaamusta puoli kiloa. En laita vielä rastia 69:n kohdalle, koska odotan kauhulla että mitä toi ilkeä laite aamulla taas näyttääkään. Jotenkin tuntuu että oon vaan lihonu tänään vaikka oonkin kovasti yrittänyt välttyä.

Eipä mulla muuta, loppuun vähän thinspoa, nää on mun lemppareitä tällä hetkellä:

I hope it's gonna make you notice

Eilen tuli vähän sellanen fiilis että miks ihmeessä mä tänne edes kirjotan kun ei kukaan edes lue saati sitten kommentoi :/ Mutta eilisen aikana tulikin kaks uutta ihanaa lukijaa, kiitos kiitos! :) <3

Mutta nyt ilouutiset: aamupaino 69,3kg !! :) Olihan tuo nyt jo aikakin, eilen nimittäin tasan 70. Huomatkaa tuo ihana 6 tossa alussa <3 ah.

Mut nyt mua lähinnä vaan kummastuttaa. Ei tuo luku niin ihmeellinen ole, ei todellakaan. Sen pitäis olla paljon vähemmän. PALJON vähemmän. Tavoitepainoon "enään" 15,3 kiloa.

Ton vaa'alla käynnin jälkeen yritin kerrankin syödä aamupalaa, kun tän päivän aikana en kuitenkaan ehdi paljoa syömään. Kaadoin siihen kulhoon ehkä desin jugurttia ja mysliä ja yritin syödä sitä, mutta yäk se maistu ihan oksennukselta. Eka kerta pitkään aikaan kun heitän ruokaa pois ennen kuin olen syönyt loppuun, hyvä vaan. Mulla ei ole edes nälkä.

Eilen oli ihan outo päivä. Sulkeuduin taas vaan koko päiväks sisälle enkä edes puhunu kenenkään kaverin kanssa. Okei kävin kaks kertaa lenkillä ja kaupassa, mutta muuten katsoin vain tv:tä kotona ja mietin asioita...
Katoin mm. sitä brittiläistä dieetit vaihtoon -ohjelmaa vai mitä se onkaan suomeks? Briteissä supersize vs. superskinny. Ja mun pitää sanoo... se superskinny-tyttö, se näytti ihan normaalilta. Se näytti mun mielestä kauniilta. En ymmärtäny miks se halus lihota.

Ja se olo illalla... Mua uuvutti niin paljon, mun mielessä pyöri vaan ne ateriat joita olisin niin halunnut syödä. Kävelin ympäri mun huonetta ja mietin vaihtoehtoja. Kävin kuitenkin vaa'alla ennen kuin annoin itselleni luvan syödä mitään. Siinä vaiheessa vain kauhistuin että entä jos en ollut laihtunutkaan päivän aikana ollenkaan? Siinä vaiheessa vajosin vain peiton alle itkemään, eikä todellakaan tehnyt enään mieli ruokaa.

Äää voisin kirjoittaa vielä vaikka mistä, mutta säästän teitä ja mainitsen nyt vaan yhden asian: mun VANHEMMAT.
Eilenkin isi hyökkäs kaks kertaa mun huoneeseen; ekan kerran kun tein jotain tanssiohjelmaan jonkun nettivideon opastuksella... ihanaa. Sitten toisen kerran kun peilailin (ja ällöksyin) itseäni urheilushortseissa ja rintsikoissa aikeissa tehdä lihaskuntoa ja lähteä lenkille. Se kysy vaan että "ootko vaihtamassa vaatteita vai jumppaamassa?" vastasin vaan kylmän jäätävällä äänellä että jumppaamassa ja mulkaisin sitä vihaisesti niin ainakin se sitten lähti. Sitten vielä kun olin lähdössä sinne lenkille niin se sillä ylipirteällä äänellään kysyi että minne oon menossa, sähähdin vaan että lenkille, ja eikös ne äidin kanssa alkanut naureskelemaan että voi kun suloinen toi meidän ihana teinityttö. Tiedän että olen teini, nää selityksetkin varmaan kuulostaa just sellaselta teiniangstilta jota kaikki vanhemmat joutuu kuuntelemaan, noh ainakin se itkuraivari autto mua juoksemaan. Ja ne ihmettelee miks tuun aina itku kurkussa ja niin vihansekaisena kotiin kun näen ne?

Asuisin niin mieluusti jo omassa kodissa. Saisin tehdä kaiken r a u h a s s a. Eikä tulis houkutuksia hakea ruokaa kaapista silloin kuin huvittaa. Koska sitä ei olis siellä. Jos saisin itse ostaa ravintoni niin siellä olis tasan vaan light-juomia, teetä, hedelmiä, keittoja, vihanneksia, ehkä jotain jugurttia... Saisin elää mun omaa elämää! Huoh, vielä se kolmisen vuotta...

Shame

Ensinnäkin: Lisäsin tän blogin bloglovin'iin joten voitte seurata myös sieltä :) Käykäähän vilkaisemassa

Mutta nyt asiaan. En oo pariin päivään tänne kirjoittanutkaan. En ole kehdannut. Luin just pari aikasempaa, niissä oli juuri ne jutut mitä muistinkin kirjoittaneeni. Keskiviikko aamuna lupasin ja vannoin itselleni ja kaikille, että nyt en aio antaa enään periksi, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja painan täysillä loppuun. Ilta taas meni vähän niin ja näin, pysyin aisoissa mutta otin turhan rennosti ja annoin itselleni anteeksi. Torstaina en kehdannut enään kirjoittaa. 

Jaa miksi? BINGE. BINGE. B I N G E.

Mun pyöräkin varastettiin! Millä mä nyt urheilen? :(

Ei voi muuta sanoa. Mä söin. Mä söin koska ajattelin sen jäävän vain siihen yhteen annokseen. Sitten rupesi tekemään mieli, joten söin vähän lisää. Ja söin vielä vain siksi että olin jo kerran (tai viisitoista) syönyt. Mä en varmaan ikinä pääse alle 70, aina kun pääsen siihen rajamaille niin mun tahto ja ruuanhimo ja kaikki toiminta karkaa käsistä. Miks mä teen tätä ittelleni? Miks mä aina pilaan mun omat haaveet?

Muistan että mun aamupaino oli eilen 72,3. Kirjotin sen ylös, itku kurkussa. Mua ärsytti ja suututti. Enkä voinut olla vihainen millekkään muulle kuin itselleni. Mä kirjoitin itselleni joitain sääntöjä: 

Ruuaksi vain hedelmiä, vihanneksia, tai keittoja. 

Paljon nesteitä, ettei tule nälkä. 

Vähintään 2h liikuntaa päivässä. 

Älä syö illalla.

Oon pysynyt noissa nyt nää kaksi päivää. Oon ottanu tosi rennosti, eli en oo liikkunua paljoa. Itseasiassa oon ehkä syöny aika paljon, mutta vain 1-2 kertaa päivässä, ja ne ruuat on ollu oikeastaan pelkästään vesimelonia, mansikoita ja vähän kasviskeittoa. Äiti teki tänään kylläkin kaksi ruokaa tässä illalla, meinas suuttua kun en kummallakaan tullut syömään. Yritti houkutella syömään jotain paistettua kalaa, että "maista edes, tässä ei oo melkein yhtään kaloreita, kalanrasvakin on tosi terveellistä!". Otin mieluummin mansikoita ja menin omaan huoneeseeni. Vähän myöhemmin se pyys mua syömään spagettia... Sanoin vaan että kello on liian paljon, ei oo enään nälkä. Tästä eteenpäin oon useammin ulkona, voin aina sanoa että oon käynyt kaverin luona tai mäkissä syömässä. Mun ei todellakaan tee mieli mitään "terveellistä kalanRASVAA" tai limasia vehnänaruja. Hyi. Mä rakastan näläntunnetta. Mä aion hakea sitä.

Ja ainiin, noi on nyt totaalikieltäynyt ostamasta mitään juomia joissa on asparatiinia (en tiedä oikeinkirjoituksesta, mutta meillä sitä kutsutaan myös myrkyksi) - eli ei mitään light/zero-limuja, ei edes fun lightia -.- Kai sitten täytyy 15-vuotiaan käyttää omat rahat ravintoonsa, perkele.

Tänään aamulla mun paino oli kai 70,7. Tietysti toi paino putos nopeasti, kun se tulikin niin nopeasti, mutta musta tuntuu että mun peilikuva on vaan leventynyt aina noiden ahmimisten jälkeen, muttei ikinä laihtunut takaisin. Nyt mua vaan ahdistaa, haluan että toi numero alkaa 6. Niin pian kuin mahdollista...

JA TÄRKEINTÄ. Mä en vittu anna itselleni valtaa lihota takaisin sitten kun pääsen alle ton maagisen rajan. Ei ei. Siitä se vasta alkaa.

Close enough

Aamulla tuo mun motivaatiopurkaus pääsi valloilleen, ennen yhtä olin ehtinyt jo käydä puolen tunnin hölkkälenkin, tunnin kävelyllä koiran kanssa, hyppiä tunnin trampalla, kävellä portaita ylös alas käsipainojen kanssa. Ja pysyä erossa ruuasta.

Tanssitunnillekkin menin pyörällä (matkaahan ei ollut kuin se kevyt 15km). Tarkoitus oli pyöräillä takaisinkin, mutta Helsingin keskusta, gotta love it <3 Eihän mun pyörä tietenkään enään siinä pihalla ollut :)

Sitten tulin kotiin, tarjosin mun kaverille välipalakeksin, ja päätin ottaa itekkin. Sitten istuttiinkin jo pöytään syömään: Kanaa ja nautaa, ruisleipää lohen kanssa. Ja tietysti myös ne M&M'st mitä oli jäljellä...

Lihaskunnotkin jäi nyt tekemättä

Äsken vain mollasin itseäni siitä, miten heikko olen houkutuksille, miten söin taas niin paljon, miten liikuin taas niin vähän

Mutta sitten aloin miettimään tarkemmin. Sain mun syömisen pysäytettyä, ennen kuin siitä todella kehittyi mitään pahemman tason ahmimiskohtausta. Söin kyllä paljon, mutten liikaa.

Mietin tota mun liikunnan määrää. Olin suunnitellut liikkuvani yhteensä n. 7,5h. Noiden lisäksi vielä se paluumatka pyörällä, puol tuntia hyppynarua ja tunnin lihaskunto. Mutta nyt toi tuntimäärä kuulostaa vaan hullulta. Liikuin tänään kuitenkin noin viisi tuntia suht rankkaa liikuntaa, senkin pitäisi olla ihan älytön määrä jo. Sitä paitsi en oo ikinä, koskaan hölkännyt noin pitkää matkaa tai noin pitkää aikaa putkeen, vaikka se lyhyeltä kuulostaakin. 15minuutin jälkeen olin jo valmis pysähtymään, mutten antanut itseni.

Joten yhteenvetona: Olen kontrolloinut itseäni syömisessä, en luovuttanut liikunnassa, ja mun iltapaino oli 800g vähemmän kuin aamupaino.

Yritys hyvä kymmenen, voin olla ihan tyytyväinen tästä päivästä :)

Mutta huomiseksi: Ei ruokaa ennen kuin vaa'an luku alkaa kutosella. Eli paasto kunnes paino putoaa alle 70.

Stairway to heaven - The stairway of starvation leads to perfection. It's a hard climb. You can do it.

It's going to be worth it

Mä kävin vaa’alla… 71,9kg

Mä lihoin 1,9 kiloa yhden päivän aikana.

Kaikki mitä oon tän kuun aikana tehny itseni eteen valu just hukkaan.

Lähes kaikki ne kilot mistä olin päässyt eroon palas takasin.

Yhden päivän heikkouden vuoks.

Mut tää ei oo ohi, mä en luovuta vielä. Tästä tää vasta alko, tää aamu ja eilinen toimi mun herätyksenä. Tää tulee olemaan rankkaa. Mä teen tästä itselleni rankkaa. Mä aion juosta, liikkua, punnertaa puristaen hampaita yhteen vaikka kirjaimmellisesti itkisin verta. Mä tapan mun vartalon jos se sitä vaatii. Mulle on ihan sama miten väsynyt mä fyysisesti tulen olemaan, koska jos oon psyykannu itteäni henkisesti tarpeeks vahvaksi, niin mä pystyn mihin vain vaikka oikeasti mulle ei todellakaan olisi voimia siihen. Mä en ansaitse lepoa, en ruokaa, en armoa, koska en ole täydellinen. Mä voisin olla, mutta kukaan ei ole täydellinen jos luovuttaa. Siks mä en aio luovuttaa.

Kuolen sisäisesti jos painan tän viikon loppuun mennessä vielä yli 70 kiloa.

Jos painan tän kuun loppuun mennessä vielä yli 65 kiloa

Jos painan tän vuoden loppuun mennessä vielä yli 54 kiloa.

Nyt tai ei koskaan. Tää on mun viimeinen lihava vuosi.

Haluan, että ihmiset joita en ole nähnyt vähään aikaan tulee sanomaan että ”ootpa sä laihtunu!”

Haluan myös että ihmiset joita näen joka päivä huomaa sen.

Haluan että ne näkee miten mä muutun, miten mä paranen, miten mä kaunistun.

Ne ei näe sitä tuskaa ja kärsimystä mitä mä koen sen eteen.

Mä en puhu niille tästä, mä peitän tän kaikilta. Ne näkee vaan sen mitä saan sillä aikaan.

Ne näkee sen kauneuden.

You’re not going to get it with no pain,

but it’s going to be worth it.

I'm way too weak

Mä oon heikko. Ihan liian heikko. Miks annan periksi heti kun alkaa tuntumaan hankalalta. When it gets hard you got to stay strong. Vahva, sitä mä en todellakaan ole ollut. Miten mä voin antaa periksi jollekkin ruualle? Ei se puhu, ei se ajattele - ei se käske mua syömään itseään.

En oo nyt pariin päivään (en voi edes sanoa että moneen päivään vaan siis pariin päivään) jaksanut liikkua kunnolla, melkein ollenkaan. Oon ollut tosi uupunut sunnuntaista lähtien, en oo pystynyt edes kävelemään kunnolla ja treeneissäkin olisi pitänyt jaksaa käydä vaikka olisi tehnyt mieli vain nukkua.
Juttelin eilen salilla jonkun ulkomaalaisen miehen kanssa joka selitti mulle englanniksi vahvalla aksentilla että "juuri silloin kun väsyttää, pitää painaa kovimmiten, silloin se vaikuttaa". Pitäisi kuunnella satunnaisten ihmisten viisauksia useamminkin.

Tänään oon vaan tankannu itseeni energiaa. Energiaa = kaloreita, jotka on näin loppupeleissä huidelleet varmaan jo jossain 2000. Siis kahdessatuhannessa, ne pitäisi pitää kahdessasadassa!
Mä en selvästikään ole iskoistanut itselleni vielä tarpeeksi vahvasti, että en ansaitse lepoa enkä ravintoa ennen kuin voin hyvällä omallatunnolla sanoa että olen saavuttanut mitä haluan. Ja mä haluan vain ja ainoastaan täydellisyyttä. En vain aina muista sitä...

Yäk mun vatsa on levinnyt joka suuntaan... Mä en kohta enään ikinä näe mun kylkiluita!
Tästä lähtien, kun tunnen itseni niin heikoksi kuin tässä viime aikoina, tiedän, että olen ehkä tavoittamassa jotain. Tavoitan jotain jos voitan sen heikkouden. En saa luovuttaa vaikka olisin kuinka väsynyt. Mikä saavutus se sellainen olisi, jonka eteen ei olisi tarvinnut kärsiä?

Mun aamupaino oli tänään tasan 70. Turha edes haaveilla että se olis pysynyt alle tuon huomennakin. Nyt vain itken ja toivon ja rukoilen, että se on kuitenkin alle 71. En halua että mun paino lähtee nousuun, ei nyt.

Oh I'm hanging high

Aamupaino 70,7kg - vihdoinkin sain raksin 71:een :) huomenna voisi olla alle 70,5 ainakin.

Heräsin taas aika myöhään, jälkeen 12, ja oon nyt jo ehtinyt syömään päivän ruuat. Pakkohan se on kun treenit alkaa parin tunnin päästä enkä niiden jälkeen ajatellut enään mitään syödä. Mutta kuitenkin, tän päivän ruuat:
 1 kuiva hapankorppu ~ 30kcal
 2dl tomaattikeittoa ~ 65kcal
 3 cashewpähkinää ~ 20kcal
+noiden lisäksi kahvia, teetä, fun lightia, vettä ja myöhemmin aika varmasti pepsi maxia tai cokis zeroa kun suuntaan stadiin
= n. 130kcal

Päätin mennä salille tänään vielä treenien jälkeen, etten joudu istumaan kotona kuutta tuntia tekemättä mitään. On kyllä vähän laiska olo, mutta enköhän piristy kun saan treenivaatteet päälle.

PS. Eksyin tänään takaisin kiloklubiin, mulla on ollut siellä tunnukset jo varmaan marraskuusta, mutta oon pitänyt nyt vähän taukoa sieltä.

Keep calm and don't eat

HYVÄ MINÄ! Mulla on oikeesti voittajafiilis!

Okei, näin heti alkuun pitää kuitenkin ikävästi mainita että eksyttiin tänään parin kaverin kanssa mäkkiin ja tilasin kylläkin vain Ceasar-salaatin ja veden, mutta tulihan siinä pari ranskalaista maistettua. Mutta eihän tuo nyt mikään paha ollut? Syötiin siellä kuitenkin joskus kahdelta päivällä, ja yhteensähän nuista tuli vaan joku ehkä ihan vaan parilla yli 200kcal. Ja tuossahan oli kuitenkin mun koko päivän ruuat.

Niiin ja liikunnasta... noh, oon kävelly tänään paljon. Ok no toisaalta hyvä levätä välillä, olin tänäänkin niin väsynyt etten jaksanu suunnilleen edes kävellä, kun noiden lisäksi mitä eilen jo mainitsin niin kävin illalla (yöllä) vielä n. 20km pyörälenkillä ja kävelin koiran kanssa ehkä puoli tuntia. Ja huomenna alkaa taas se 4pv treenijakso, siellä kuolee muutenkin.

Mutta siis - mun pääpointti oli tämä: vähän myöhemmin oltiin mun kaverin, A:n kanssa istumassa jossain puistossa ja en muista mistä se lähti, mutta jotain puhuttiin ruokailuista ja syömisestä. Sitten se jotain mainitsi, että "sunhan pitäisi syödä neljän tunnin välein, et sä muuten voi laihtua!" (ja paskat ei se itekkään niin paljoa syö). En oikeesti voi edes sanoin kuvailla, noi sanat sai mut ihan sekaisin. Ihan kun mun pää ois jakautunu kahtia ja alkanu riitelemää ittensä kanssa "sun on pakko syödä, kyllä sä voit jotain syödä" "eii älä syö, mieti sun aamupainoa, tuut olemaan ylpeä itsestäs!". A katto mua kun hullua, meinasin about hyperventiloida. Ja jos meillä ei olis ollut niin kiire olisin vaan juossut kotiin syömään jonkun leivän, koska kyllähän mulla sillon jo nälkä oli, mutta tiedän ettei se varmasti olis jäänyt siihen leipään jos olisin antanut ittelleni luvan syödä. Olin sitten vielä joku neljä tuntia ulkona, siinä ajassa sain mun pään selväksi etten aio vielä antaa periksi :) Meinasin alkaa itkemään onnesta A:n lähdettyä kun olin kerrankin voittanu itteni.

Is it worth eating when you're just going to be hungry again in a couple of hours?

Thinspiration: Legs