It's going to be worth it

Mä kävin vaa’alla… 71,9kg

Mä lihoin 1,9 kiloa yhden päivän aikana.

Kaikki mitä oon tän kuun aikana tehny itseni eteen valu just hukkaan.

Lähes kaikki ne kilot mistä olin päässyt eroon palas takasin.

Yhden päivän heikkouden vuoks.

Mut tää ei oo ohi, mä en luovuta vielä. Tästä tää vasta alko, tää aamu ja eilinen toimi mun herätyksenä. Tää tulee olemaan rankkaa. Mä teen tästä itselleni rankkaa. Mä aion juosta, liikkua, punnertaa puristaen hampaita yhteen vaikka kirjaimmellisesti itkisin verta. Mä tapan mun vartalon jos se sitä vaatii. Mulle on ihan sama miten väsynyt mä fyysisesti tulen olemaan, koska jos oon psyykannu itteäni henkisesti tarpeeks vahvaksi, niin mä pystyn mihin vain vaikka oikeasti mulle ei todellakaan olisi voimia siihen. Mä en ansaitse lepoa, en ruokaa, en armoa, koska en ole täydellinen. Mä voisin olla, mutta kukaan ei ole täydellinen jos luovuttaa. Siks mä en aio luovuttaa.

Kuolen sisäisesti jos painan tän viikon loppuun mennessä vielä yli 70 kiloa.

Jos painan tän kuun loppuun mennessä vielä yli 65 kiloa

Jos painan tän vuoden loppuun mennessä vielä yli 54 kiloa.

Nyt tai ei koskaan. Tää on mun viimeinen lihava vuosi.

Haluan, että ihmiset joita en ole nähnyt vähään aikaan tulee sanomaan että ”ootpa sä laihtunu!”

Haluan myös että ihmiset joita näen joka päivä huomaa sen.

Haluan että ne näkee miten mä muutun, miten mä paranen, miten mä kaunistun.

Ne ei näe sitä tuskaa ja kärsimystä mitä mä koen sen eteen.

Mä en puhu niille tästä, mä peitän tän kaikilta. Ne näkee vaan sen mitä saan sillä aikaan.

Ne näkee sen kauneuden.

You’re not going to get it with no pain,

but it’s going to be worth it.