Shame

Ensinnäkin: Lisäsin tän blogin bloglovin'iin joten voitte seurata myös sieltä :) Käykäähän vilkaisemassa

Mutta nyt asiaan. En oo pariin päivään tänne kirjoittanutkaan. En ole kehdannut. Luin just pari aikasempaa, niissä oli juuri ne jutut mitä muistinkin kirjoittaneeni. Keskiviikko aamuna lupasin ja vannoin itselleni ja kaikille, että nyt en aio antaa enään periksi, nyt otan itseäni niskasta kiinni ja painan täysillä loppuun. Ilta taas meni vähän niin ja näin, pysyin aisoissa mutta otin turhan rennosti ja annoin itselleni anteeksi. Torstaina en kehdannut enään kirjoittaa. 

Jaa miksi? BINGE. BINGE. B I N G E.

Mun pyöräkin varastettiin! Millä mä nyt urheilen? :(

Ei voi muuta sanoa. Mä söin. Mä söin koska ajattelin sen jäävän vain siihen yhteen annokseen. Sitten rupesi tekemään mieli, joten söin vähän lisää. Ja söin vielä vain siksi että olin jo kerran (tai viisitoista) syönyt. Mä en varmaan ikinä pääse alle 70, aina kun pääsen siihen rajamaille niin mun tahto ja ruuanhimo ja kaikki toiminta karkaa käsistä. Miks mä teen tätä ittelleni? Miks mä aina pilaan mun omat haaveet?

Muistan että mun aamupaino oli eilen 72,3. Kirjotin sen ylös, itku kurkussa. Mua ärsytti ja suututti. Enkä voinut olla vihainen millekkään muulle kuin itselleni. Mä kirjoitin itselleni joitain sääntöjä: 

Ruuaksi vain hedelmiä, vihanneksia, tai keittoja. 

Paljon nesteitä, ettei tule nälkä. 

Vähintään 2h liikuntaa päivässä. 

Älä syö illalla.

Oon pysynyt noissa nyt nää kaksi päivää. Oon ottanu tosi rennosti, eli en oo liikkunua paljoa. Itseasiassa oon ehkä syöny aika paljon, mutta vain 1-2 kertaa päivässä, ja ne ruuat on ollu oikeastaan pelkästään vesimelonia, mansikoita ja vähän kasviskeittoa. Äiti teki tänään kylläkin kaksi ruokaa tässä illalla, meinas suuttua kun en kummallakaan tullut syömään. Yritti houkutella syömään jotain paistettua kalaa, että "maista edes, tässä ei oo melkein yhtään kaloreita, kalanrasvakin on tosi terveellistä!". Otin mieluummin mansikoita ja menin omaan huoneeseeni. Vähän myöhemmin se pyys mua syömään spagettia... Sanoin vaan että kello on liian paljon, ei oo enään nälkä. Tästä eteenpäin oon useammin ulkona, voin aina sanoa että oon käynyt kaverin luona tai mäkissä syömässä. Mun ei todellakaan tee mieli mitään "terveellistä kalanRASVAA" tai limasia vehnänaruja. Hyi. Mä rakastan näläntunnetta. Mä aion hakea sitä.

Ja ainiin, noi on nyt totaalikieltäynyt ostamasta mitään juomia joissa on asparatiinia (en tiedä oikeinkirjoituksesta, mutta meillä sitä kutsutaan myös myrkyksi) - eli ei mitään light/zero-limuja, ei edes fun lightia -.- Kai sitten täytyy 15-vuotiaan käyttää omat rahat ravintoonsa, perkele.

Tänään aamulla mun paino oli kai 70,7. Tietysti toi paino putos nopeasti, kun se tulikin niin nopeasti, mutta musta tuntuu että mun peilikuva on vaan leventynyt aina noiden ahmimisten jälkeen, muttei ikinä laihtunut takaisin. Nyt mua vaan ahdistaa, haluan että toi numero alkaa 6. Niin pian kuin mahdollista...

JA TÄRKEINTÄ. Mä en vittu anna itselleni valtaa lihota takaisin sitten kun pääsen alle ton maagisen rajan. Ei ei. Siitä se vasta alkaa.