Urheilua ja univaikeuksia

Miten mä taas onnistuin... Heräsin tänäänkin vasta kolmelta, eli vähän runsas tunti ennen kuin piti alkaa lähteä treeneihin. Tuntu siltä kuin koko päivä olis valunu hukkaan, niinhän se periaatteessa olikin. Söin nopeasti palan (n. 10cm) kurkkua ja purkillisen ananasta ja lähdin tanssitunnille. Nyt oli jo neljäs päivä putkeen kun kävin noissa treeneissä ja onneks nyt tulee kolmen päivän tauko ennen kuin ne jatkuu taas, alko nimittäin ensimmäisen 10min jälkeen pistää jo kylkeen eikä jalat oikein noussu kun alko väsyttämään. Saatto johtua siitäkin että olin vasta heränny...

Tunnin jälkeen päätin lähteä rikkomaan kroppaani vielä salille. Siellä hakkasin itseäni liikkumaan n. 1,5h EDin voimalla. Oikeasti olin aika laiska, tein vain vatsa-/selkä-/kylkirutistuksia laudalla sekä vastuksen kanssa, hölkkäsin matolla noin 10min ja poljin sellaisella juoksulaitteella (apua en osaa sanoa mikä sen nimi on!! sellanen hiihtokone) 10min fatburn-ohjelman. Tuli kuitenkin ihan hyvin hiki että enköhän saanut paljonkin kulutettua :) yksin vaan matolla lähti ainakin 200kcal, eli vähän alle mun päivän energiansaannin verran.

Sitten tietysti heti kun pääsin kotiin, niin isi ilmoitti että ei enään mitään light-limuja tai energiajuomia, nehän on pelkkää myrkkyä. Ja paskat! Juon just niitä jos huvittaa.

Mun mieli on heitellyt nyt niin paljon tässä viikon aikana, iltaa kohden oon aina pikkuhiljaa alkanut miettimään että pitäiskö sittenkin syödä ihan normaalisti, näytän kuitenkin ihan hyvältä. Mutta ei, en oo antanut periks, en vielä, koska nyt oikeesti sanon jo etten jaksa tätä mun vatsaa, näitä reisiä, näitä tönkköjä sääriä joita ei voi edes sääriksi luokitella, en enään yhtään! Eilen pukkarissa kun puin kenkiä tai sukkia tms ilman paitaa, katsoin mun sivulla olevasta peilistä miten mun vatsa valui housujen päälle ja miten mun reidet roikku sen penkin reunalta. Samalla katsoin kun mun vieressä joku ballerina venytteli, se nojas kohti sen olematonta nilkkaa ja miten sen kylkiluut ja selkäranka loisti! Eikä sen vatsa todellakaan roikkunut sen housujen päälle. Katoin taas peiliin ja vedin mun vatsaa sisään niin paljon kuin pystyin ja ajattelin "tolta mä haluan näyttää". Just siltä, ilman että tarvitsee vetää vatsaa sisään.

Ja ainiin, mulla ei vieläkään ole sitä vaakaa... Kohta oikeesti kävelen lähimmälle uimahallille vaan koska haluan punnita itseni. En oikeasti haluaisi, en halua nähdä sitä karua totuutta etten ole edennyt yhtään ja joudun työskentelemään tän eteen paljon, paljon nykyistä rankemmin. Mutta jos näkisin tuloksia, jaksaisin niin paljon paremmin.