keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

When it gets hard you gotta stay strong

Tänään paasto...? Ja vitut. Hyvinhän meni siihen kello viiteen asti. Osasin ennustaa mitä oli tulossa joten kertasin noita päivän aiempia thinspo-lauseita mun päässä uudestaan ja uudestaan, ja kieltäydyin ottamasta jätskiä vaikka A mulle tarjosikin.
     Sitten näin mansikoita. Sitten otin mansikoita. Ja pari mandariinia niiden kanssa. Sitten otin leivän, kerran kun olin kuitenkin syönyt jo. Eikä siinä vielä mitään, sitten mun nenän eteen pistettiin rasiallinen SUKLAATA.... "pakkohan" sitä oli ottaa kun kerran noin anteliaasti tarjottiin. Mutta ei mun silti olis tarvinnu syödä sitä enempää kuin muiden. Kaikki muut otti ehkä 2 palaa (ja yksi ei ollenkaan) ja mä söin varmaan viisi.
     Kahden palan jälkeen kävin vessassa ja kävelin ympyrää lähes paniikissa ja moitin itseäni siitä miten luovutinkaan noin helposti, vaikka toi tarjoilu oli odotettavissa. Sitten työnsin sormet kurkkuun. Yritys hyvä 10, mutten oikeesti osaa oksentaa. Ainakaan jos lähistöllä on ihmisiä. Jouduin siis pitää kaiken ton sisälläni.
     Näin jälkeenpäin mietittynä toi ei olis ollut ees paha yhden päivän ruokamääräksi. Ei olisi ollut, ellen olis sitten illalla syönyt vielä vähän lisää. Ensimmäisenä kun tulin kotiin niin juoksin kaikki kaapit läpi ja etsin jotain syötävää, mutten löytänytkään mitään joten päätin olla loppupäivän syömättä, kello oli tässä vaiheessa suunnilleen 8. Parin tunnin päästä sitten ajattelematta sen enempää älysin että onhan meillä vielä mysliä. Tuijotin sitä kulhoa varmaan kymmenen minuuttia miettien että ei mun ole pakko tätä syödä. Silti ahdoin sen mun kurkusta alas...

Huoh. Musta ei ole taistelijaks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti