Coffee & cigarettes

Yllätyin iloisesti kun tulin katsomaan mun blogin kuulumisia tän turhankin pitkän tauon jälkeen: 5 uutta lukijaa, hassua sinänsä kun en ole tänne jaksanut yhtään kirjottaa. Lukio on vienyt ihan liikaa mun aikaa. En tiiä kauanko jaksan tuolla panostaa, läksyjä kasaantuu niskaan turhankin paljon. Aika on kulunut onneksi myös uusien kavereiden kanssa. Esim toissapäivänä taiteiden yössä tuli tutustuttua muutamaan ihmiseen samasta koulusta, kiitos humalan.

Paljon on ehtinyt muuttua tässä ajassa. Ensinnäkin, kannattaa pyytää kaverilta yksi tupakka vuoden tauon jälkeen ja olettaa ettei siihen voi jäädä koukkuun kun ei viimeksikään jäänyt. Siihen voi. Tää taas on johtanut siihen, että oon luultavasti riidoissa yhden mun tosi hyvän kaverin kanssa - ainakaan se ei suostu puhumaan mulle. Toisaalta taas oon huomannut että tupakka vie helvetin hyvin nälkää. Tai ainakin ruokahalun, nälkä mulla on koko ajan. Mikä taas ei ole ihan mihin pyrin, olin aikeissa aloittaa terveellisen dieetin ja ajauduinkin tähän. Ehkä ihan hyvä vaan jos saan korvattua ruuan jollakin, pari kiloa olisi kiva jälleen saada pois. Niin, nyt en aio mihinkään radikaaliin painonpudotukseen, haluan vaan että mulla on hyvä olo vartaloni kanssa enkä aio laskea kiloja/kaloreita niin tarkasti. Siksi otankin nyt tuon painomitan tuolta sivusta pois.

We're in this together, sis.

En vieläkään uskaltautunut vaa'alle. Mikä siinä on niin pelottavaa? Selvähän se - koska se kertoo totuuden. Sitä mä oon oppinut välttelemään. Oon oppinut liian hyvin. Mun motivaatiopuuskat ei oo tarpeeksi pitkiä, ne riittää vain pariksi päiväksi ja madaltuu sitten alhaisimpaan maanrakoon ja täytän sen jättämän aukon syömällä niin paljon kuin jaksan...
Tiistai - hyvin. 
Keskiviikko - hyvin. 
Torstai - päivä hyvin, illalla binge. 
Perjantai - en edes ehtinyt syömään, nestepaasto. 
Lauantai - olin häissä, mutten häätarjoilun lisäksi syönyt mitään (SAAVUTUS!!!). 
Sunnuntai - erehdyin aamulla syömään suklaata ja loppupäivä vietettiinkin jääkaapin seurassa...
Maanantai - koulu alkaa ja oon edelleen vitun läski, mutta samoin mun ja E:n eka virallinen karkkilakkopäivä.

Urh... mulla alkaa herätä huoli mun siskosta. Enimmäkseen mua vaan ärsyttää sen käytös. Se alkaa olla ihan samanlainen kuin minä, hyväkuntoinen ja hoikka versio vain. Sillä on harrastus johon sisältyy viikkotreenejä enemmän kuin viikossa on päiviä, mikä antaa sille etuoikeuden syödä mitä haluaa ja se pysyy silt kunnossa. Mutta se aina vaan valittaa että sillä on muka liian iso maha ja se aina esittelee mulle että "näin laiha mä haluaisin olla". Se käyttäytyy ihan samanlailla kuin mä, ja se kammottaa mua. Se on vasta 13! Onneks se ei kuitenkaan käytä yhtä radikaaleja keinoja laihduttamiseen kuin mitä mä oon käyttänyt, enkä mä halua nähdä sen tekevän niin.

I'll move to Paris, shoot some heroin and fuck with the stars ★

Ohoh, oon saanut lisää lukijoita :o en edes tiedä miksi, itse varmaan itkisin verta ja hirttäytyisin raastavaan myötähäpeään jos lukisin mun epätoivoisista itsehallintayrityksistä ja loputtomista epäonnistumisista. No mutta onneksi teidän ei varmaan tarvitse kärsiä niistä vähään aikaan :)

Karu totuushan on että toi mun viimeksi hehkuttama motivaatio ja into kesti ikävä kyllä vain tasan yhden päivän. Sen jälkeen tämän viikon alkuun asti söin niin epämääräisesti etten pysty hahmottamaan mitään muistikuvaa. Joinakin päivinä yritin kyllä kovasti, mutta ratkesin sitten illalla taas. Maanantaina, kun oli syönyt päivän aikana vain hedelmiä, päätin illalla syödä vielä kunnollisen iltapalan (mikä mestari-idea taas!) ja se mihin se johti - arvaatte varmaan - laukaisi mussa sellaisen reaktion etten todellakaan enään halua jatkaa näin, kun pystyisin niin paljon parempaan.

Kolmen päivän ajan on ollut sama kaava: aamupalaksi mysliä ja jugurttia (alle 250kcal) ja loppupäivän popsin hedelmiä ja kasviksia niin paljon kuin tekee mieli. Ja usein juon myös limua tai mehua. Toisin sanoen, en ole oikeastaan edes saanut sitä syömistä hallintaan, oon vaan vaihtanut kevyempään. Ja iltaisin oon onnistunut hillitsemään itseni! Siitä voin olla jo ylpeä :) Ja koska en ole paljoa kotona ollut viime aikoina niin ulkona ei paljoa tule syötyä, kun on koko ajan liikkeessä. Se on ollutkin varmaan lähinnä ainoa liikunta kahteen viikkoon, ulkona kävely. +pari naistenlehdistä bongattua lihaskuntoliikettä. Mun mielestä näytän ulkoisestikin jo siltä että nyt mennään oikeaan suuntaan, tää tietää hyvää :)

Coming clean

Mun motivaatio on jälleen huipussaan! :) En jaksanut persettäni nostaa ollenkaan melkein koko heinäkuun aikana, mutta eilen päätin että aamulla on pakko lähteä lenkille, heti kun herään. No pari tuntia pitkitin sitä lähtemistä, mutta menin kuitenkin! Oon vihdoinkin tehnyt selkeän aloitteen koko hommalle.

En ole oikeastaan edes varma paljonko todella oon lihonu, ensinnäkin koska en oo vaa'alle todellakaan uskaltautunut, ja toiseksi siksi että on koko ajan ollut niin turvonnut olo etten tiedä onko se ollut vain jatkuvaa turvotusta vai pysyvää läskiä...
Huomenna mun on pakko punnita itseni, vaikka se niin kammottaakin. Pitäähän mun jotenkin painoani tarkkailla? Oon tosin ihan varma että se on jo reippaasti yli 75, vaikka en sitä todellakaan haluaisi itselleni myöntää. Kesäkuu meni ihan hukkaan, nyt siis sen lisäksi että pitäisi pystyä jälleen samaan, pitäisi myös pystyä pitäytymään siinä mihin pääsee.

Viikonlopun vierailin sukulaisilla ja pyörin kavereiden kanssa ulkona. Toisin sanottuna, sain aikamoiset ruokatarjoilut eikä liikunnalle paljoa jäänyt aikaa (ei sillä että siihen olisin muutenkaan vaivautunut). Nyt aion virallisesti aloittaa elokuun "puhdistautumisella", eli pari päivää pelkästään vihreää teetä ja vettä, sitten kun nälkä alkaa liikaa vaivaamaan niin otan mukaan vähäkalorisia keittoja ja ehkä hedelmiä/kasviksia. Liikunnan pidän ihan inhimillisissä määrissä, kunhan joka päivä edes vähäsen. E:n kanssa suunnittelin jo karkkilakkoa koulujen alulle, jospa sen voisikin aloittaa jo nyt :) Ihanaa kun saa päänsä täyteen kaikkia ideoita ja suunnitelmia, ehkä tää tästä lähtee rullaamaan.