Häpeä

Häpeän määrä on sanoin kuvailematon. Olin jo pari viikkoa ennen kesälomaa tasan 70:ssä, mutta päästin sen nousemaan takaisin 73:een. Enkä ole edes kehdannut (enkä kyllä ehtinytkään) kirjoittaa tänne yhtään! Siihen oli kyllä aivan järkevä (teko)syykin, mulla oli nimittäin normaalia pahempi stressi viimeisillä viikoilla: tuntui kuin olisin jättänyt kaikki kurssitehtävät viimeisille päiville. Koeviikon aikana piti mm. tehdä kaikki enkunkirjan tehtävät ja viimeistellä neljä kuvistyötä. Eikä asiaa helpottanut se että mulla oli poikkeuksellisesti kuusi kurssia suoritettavana. Numerotkin laski nätisti, esim enkku 9 -> 8 ja kuvis 10 -> 8....

Luojan kiitos pääsin siitä pakko-oppilaitoksesta pois pariksi kuukaudeksi. Nyt voin rauhassa keskittyä hauskempiin asioihin. Lähinnä kehonhuoltoon. Enkä tarkoita vain liikuntaa ja ruokavaliota vaan myös hiusten, kasvojen ja kynsien hoitoa.

Liikunnasta ja ruokavaliosta puheenollen... M autto mua ymmärtämään, etten pärjää minimiruokavaliolla (mihin olen laihiksella aina pyrkinyt) ja että ahmiminenkaan ei tee mulle mitään hyvää. Se autto mua oppimaan kultaisen keskitien niiden välille, sellaisen kultaisen keskitien. Onneksi heti koulun (ja stressin) loputtua mun ruokahalu on laskenut huomattavasti. En tiedä johtuuko se E-pillereistä, vai musta, mutta joko olen oppinut oksentamaan tai sitten mulle tulee älyttömän huono olo jos olen syönyt liikaa ja etenkin seksin jälkeen. Veikkaisin että johtuu E-pillereistä, sekä oksentelu että vähentynyt ruokahalu. Ei haittaa mua, olenpahan nyt oppinut aterioimaan tasaisesti kaksi kertaa päivässä, aamulla ja iltapäivällä. Liikuntaakin tulee tarpeeksi kun ma-to on tanssitreenit ja lauantaina saan jo salikortin.

Ensi viikolla kokeilen varmaan VHH:ta

Keep your head up girl!