Ohimoissa jyskyttää, jalat tuntuvat painavan kilokaupalla ja suu on kuivunut kiinni. Mutta helvetti mä olen ansainnut pahempaakin! Kyllä, annoin itselleni luvan ottaa tänään rennommin syömisen suhteen, mutta päästin itseni aivan liian pitkälle.
Astuin vaa'alle kaksi tuntia sitten ja järkytyin sen näyttäessä 1,5kg enemmän kuin aamulla. Tai enemmänkin suutuin. Iskä huusi meitä syömään, se oli paistanut porsaanfileitä tai jotain, mutta vastaamatta siihen mitään suljin oven perässäni astuessani raikkaaseen ulkoilmaan. Hyppäsin pyörän selkään, ja kaksi minuuttia ehti kulua kunnes se ulkoilma ei tuntunutkaan niin raikkaalta vaan enemmänkin raskaalta ja mahdottomalta hengittää taluttaessani pyörää vaivalloisesti ensimmäistä vastaan tullutta ylämäkeä ylös.
Puoli tuntia rehkin koululle asti ja pidin pienen puolivälitauon. "Liitä akku laturiin", sanoi puhelimeni ja simahti. Vittu. Poltin yhden tupakan (sopii hyvin yhteen liikunnan kanssa), ja kuuntelin loppumatkan tyhjien kumien laahaavan maata kun en enään musiikkia voinut kuunnella. Samalla totesin kuulostavani aivan täyshalvaantuneelta lehmältä läähättäessäni jopa tasaisella asvaltilla. Ken tietää, että johtuiko tuo raskas tunne pyöränkumien tyhjyydestä, tupakoinnista, vai onko mun kunto vaan aivan paska? Toivon sen olevan tuo ensimmäinen vaihtoehto, ja aion pumpata ne kumit täyteen pikimmiten.
Loppujen lopuksi tuohon matkaan kului noin 1h20min, mutta koska pidin taukoja välillä niin arviolta voin sanoa että pyöräilin noin tunnin. Mutta olkoot jokainen ylpeitä että jaksoin kaksi pitkääkin mäkeä kokonaan ylös asti, sillä tasainenkin tuntui kuolettavalta kolmen kilometrin ylämäeltä sadan kilon lasti kyydissä (itseni voisin luetella kohta tuon kokoiseksi lastiksi).
Huomenna alkaa 0246810.
200kcal:
Appelsiini 50kcal
Banaani 100kcal
Tomaattikeitto 47kcal
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti