No-one will understand

I told you so....... Ok mä oon kyllä ihan itse onnistunut pilaamaan tämänkin. Perjantain ahmimiskohtaus ja olematon liikunta ei oo auttanu asiaa yhtään. Turha keksiä mitään tekosyitä, mutta 68 kiloa iskee naamaan aika rajusti. Mun kontrolli on ollut täysin hukassa.

Huomenna mä lähden sinne rippileirille. Ajattelin pitää sen viikon lomaa. Siis lomaa tästä stressaamisesta, ehkä jos en tee kaikesta syömisestä minkäänlaista tabua, niin en tunne ajoittain niin älytöntä tarvetta ahtaa kaikkea ruokaa itseeni. Siis oikeesti, mun syömiskohtaukset ei oo mitään normaali bulimia-tasoisia että syödään puoli suklaalevyä ja oksennetaan se pois ja paastotaan loppuilta, koska A) toi suklaalevy olis vasta alkupala B) en pysty oksentamaan yhtään mitään C) jos alan syömään niin en saa sitä loppumaan ennen kuin menen nukkumaan ja jos erehdyn syömään heti aamulla niin sama homma jatkuu koko seuraavan päivän.
Joskus mulla vaan pimahtaa, menetän kontrollin ihan sekunniksi vain ja otan jotain pientä, mun aivot päättää että nyt on luovutettu joten nyt voi tehdä mitä vaan. Seuraava ajatus on että koska en oo edellisiin päiviin syönyt kunnolla ja seuraavana päivänä ei taas saa syödä mitään, niin nyt on ainoa päivä syödä kaikkea mitä tekee mieli. Tai vaikkei edes tekisi mieli, jos vaan on tarjolla. Ja sillä ei ole mitääään väliä onko nälkä vai ei, koko ajan pitää pureskella ja niellä jotakin. Eikä kukaan ikinä pystyis ymmärtämään sitä ruuanmäärää joka tossa menee ellei asu mun kanssa saman katon alla.

Mä en ole normaali.