We're in this together, sis.

En vieläkään uskaltautunut vaa'alle. Mikä siinä on niin pelottavaa? Selvähän se - koska se kertoo totuuden. Sitä mä oon oppinut välttelemään. Oon oppinut liian hyvin. Mun motivaatiopuuskat ei oo tarpeeksi pitkiä, ne riittää vain pariksi päiväksi ja madaltuu sitten alhaisimpaan maanrakoon ja täytän sen jättämän aukon syömällä niin paljon kuin jaksan...
Tiistai - hyvin. 
Keskiviikko - hyvin. 
Torstai - päivä hyvin, illalla binge. 
Perjantai - en edes ehtinyt syömään, nestepaasto. 
Lauantai - olin häissä, mutten häätarjoilun lisäksi syönyt mitään (SAAVUTUS!!!). 
Sunnuntai - erehdyin aamulla syömään suklaata ja loppupäivä vietettiinkin jääkaapin seurassa...
Maanantai - koulu alkaa ja oon edelleen vitun läski, mutta samoin mun ja E:n eka virallinen karkkilakkopäivä.

Urh... mulla alkaa herätä huoli mun siskosta. Enimmäkseen mua vaan ärsyttää sen käytös. Se alkaa olla ihan samanlainen kuin minä, hyväkuntoinen ja hoikka versio vain. Sillä on harrastus johon sisältyy viikkotreenejä enemmän kuin viikossa on päiviä, mikä antaa sille etuoikeuden syödä mitä haluaa ja se pysyy silt kunnossa. Mutta se aina vaan valittaa että sillä on muka liian iso maha ja se aina esittelee mulle että "näin laiha mä haluaisin olla". Se käyttäytyy ihan samanlailla kuin mä, ja se kammottaa mua. Se on vasta 13! Onneks se ei kuitenkaan käytä yhtä radikaaleja keinoja laihduttamiseen kuin mitä mä oon käyttänyt, enkä mä halua nähdä sen tekevän niin.